Aurinkotervehdys aurinkoisille tervehdittäville!

On nimittäin niin, ettei aavikko saanut meistä uusia asukkeja saati uhreja vaan lahjakkaasti ja tyylillä katsastimme näkymät, patsastelimme linssiludeina nähtävyyksien edessä ja ikuistimme itsemme patsastelemassa näyttävyyksillä. Tämän lisäksi ollaan ajettu noin 3000km, juotu kuusi olutta ja kolme siideriä, syöty kerran mäkkärissä sekä nukuttu 7 hikistä yötä teltassa.

Se saivartelusta. Olemme saavuttaneet kauan kaivatun meren ja istuttaneet telttamme Port Augustan kalleimmalle leirintäalueelle. Alice Springsistä on siis paukittu ensin alespäin ja länteen noin 1000kilometriä Ulurulle ja sitten taas etelään semmonen 1200 kilsaa ja saavutimme meren vaan emme sen suurempaa viileyttä, nimittäin paikallisesta lehdestä lukaisin että ennätysaikainen helleaalto on tuloillaan tälle alueelle joten lämpötilat pysyttelevät samoilla nurkilla (35-37 plussaa) kuin mitä olivat erämaan puolella. Ainoana erotuksena on tuo merituuli, on meinaan hieno asia se.

Siispä.Viime blogimerkintä on Alicesta, josta jatkettiin hikistä pikistä tietä kohti Kings Canyonia. Kanjonin löytää kartalta, jos ensin löytää Ayers Rockin eli Ulurun ja sitten työntää sormeaan noin pari sataa kilometriä pohjoiseen. Matkaa kertyi vain noin 480 kilometriä mikä saikin allekirjoittaneen tokaisemaan aamusella että 'tänään ei ole mihinkään kiire kun on vaan 500 kilsaa ajettavana'.Noh saavuttiin Kingsiin, pistettiin teltta pystyyn, ja suunnattiin takaisin kanjoneille. Tarkoitus oli hilpaista semmonen kuuden km.n lenkki ympäri kanjonin ennen auringonlaskua. Ja jukoliste että olikin lenkki! Ensinnäkinolin aivan hiestä märkä jo ensimmäisen nousun jälkeen. Johtuen toki eniten siitä että seurueemme viiden litran vesivarasto oli lastattu allekirjoittaneen selkäreppuun ja vaikka kuin olis 'hengittävää materiaalia' repun selkäosa, niin ei hengitä tarpeeksi! No, ei kaduta toki, vedet tuli juotua ja reppu keveni ja kun ohitettiin hollantilainen turistiryhmä, jonka keski-ikäisillä naisilla oli maksimissaan puolen litran vesipullo mukana, niin tiedettiin että illalla meillä ei ole pää kipeänä, mutta jollakulla muulla on.

No nestetankkauksen ollessa kunnossa saatoimme nauttia henkeäsalpaavista maisemista. Meille oli useat kehuneet kuinka Kings Canyon on äärimmäisen kaunis ja liikuttava paikka, mutta itse paikan päällä koettuna se oli varmaan pikkusen parempaa kuin osas odottaa. Joka kulman takaa oli uutta katseltavaa, kävelyreitti oli sanalla sanoen 'avara' ja meikäläisen tapainen tutkija saattoi hyvin vaellella isolla säteellä eikä tarttenu kävellä merkittyä, aidattua lankkupolkua pitkin. Myös sillä oli iso merkitys, että oltiin todella korkealla ja siitä minä pidän. Joka kielekkeen reunalta näki kauas niin alas- kuin eteenpäinkin. Tietysti en ikinä ennen oo ollu tuommosessa kanjonissa, joten se uutuuskin viehätti mut voi hitsi. Se oli hienoimpia paikkoja missä oon käyny. Eeva tykkäs kyllä kanssa, korkeanpaikan kammosta huolimatta.

Noh, Kingsillä käytiin vielä seuraavana aamuna tarkastamassa kehuttu auringonnousu, joka jäi osaltaan valjuksi. Tätä on varmasti syyttäminen nuoruuden intoilua, kun oltais haluttu nähdä se pikakelauksena eikä odottaa 3 tuntia. Ei silti, hieno paikka joka tapauksessa ja jos eksytte tuolle alueelle niin käykää ihmeessä katsastamassa paikka, ette kadu. Niin ja ottakaa sitä vettä tarpeeksi.

Sitten auringon ollessa ylhäällä jatkettiin 400km etelään päin ja löydettiin Uluru-Kata Tjuta National Park. Uluru on siis se iso punainen kivi, engl. Ayers Rock ja Kata Tjuta taas toisenlainen, isompi kalliomuodostelma. Ekana käytiin kiertämässä Kata Tjuta joka muuten englanniksi on the Olgas! KYLLÄ. Venäläiset on käyneet ostamassa jo osan aussejakin. Hintaa en tiedä paljonko tuosta nimestä maksoivat, mutta veikkaan että useampi matkalaukullinen ruplia vaihtoi omistajaa nimenannon myötä. Oisko siistiä jos ne kukkulat oiskin nimetty suomalaisella nimellä, niinkun 'Maijat' tai 'Tertut' J. HAH HAAH. No juu, leikki sikseen sillä paikka oli niin hieno, ettei nimellä ole mitään väliä. Kingsiin verrattuna näkymät oli täysin erilaiset, johtuen jo siitä että nyt ei kävelty kallioiden päällä vaan laaksojen pohjalla ja tiirailtiin ylöspäin seiniin ja huipuille. Oli se silti mykistävä, ensinnäkin ne kalliot oli todella korkeita! Toiseks niitä oli niin pirun paljon ja niistä muodostui ihan sikahienoja (en voi uskoa että käytin tota sanaa) muodostelmia. Kuvat taas kertokoon. Käveltiin monta tuntia kärpästen kiusana läpi laaksojen ja räpsittiin kuvia monttu auki. Tässä ajassa ehdittiin kiertää tasan yks nurkkaus (sen pidemmälle ei saa mennäkään) ja niin paljon ois vielä nähtävää. Kata Tjuta (=Monta Päätä) on aboriginaaleille pyhä paikka ja tän takia turistien harhailua on rajoitettu roimasti tälläkin alueella.Ei silti, tämäkin riitti meille kovin hyvin ja erittäin tyytyväisiä oltiin kun takas autolle päästiin. Eeva jopa listasi Olgat hienoimmaksi näistä kolmesta suuresta, joten ei se todellakaan ihan turha paikka ole. Ohjeistamme jokaista käymään täälläkin, jos tie on viettänyt Australian keskiosiin.

Seuraavana päivänä olikin sit niin aikaanen herätys että se oli varmasti laiton. Mentiin meinaan katsomaan Ulurulle auringonnousua ja ylhäällä piti siis olla paljon ennen kuin aurinko oli näkyvissä. No, ylös päästiin ja tää auringonousu olin mun mielestä melkein parasta mitä se kivi meille tarjosi. Hienoja kuvia napsittiin ja maisemia nähtiin. Siitä siirryttiin sitten kiven itsensä juurelle ja sormet ristissä toivottiin, että oltais päästy kiipeämään huipullekin, mutta pettymys tuli. Tuuli puhalsi kovaa, eikä ylös ollut asiaa. Ne kuulemma muutenkin kieltää kipuamisen melko hanakasti ja abot myös tykkää kyttyrää jos niiden kukkulalle menee leikkimään kuningasta. Noh, tehtiin siinä sitten hyvä teko tahtomatta ja päädyttiin vaan kiertämään murikan ympäri yli 10 kilsan lenkki. Oli kuuma ja oli kärpäsiä. Nähtiin ainakin tosi läheltä ettei Uluru todellakaan ole tasainen, pyöreä kiekko vaan siinä on hirmu määrä koloja, kulmia, luolia ja senmoisia, mutta loppujen lopuks se on vaan iso kallio, jota on aika tylsä vaan kiertää monta tuntia. Tän lisäks tosi monet paikat mistä ois voinu kuvia napsia, olivat 'kuvaus kiellossa' koska ne olivat alkuperäiskansalle pyhiä paikkoja ja meidän länsimaalaisten digikamerat ilmeisesti vahingoittavat niitä vakavasti. Anteeksi tyly teksti, mutta jotenkin tuntu tyhmältä, että kuvaaminenkin oli kielletty. Kunnioitettiin kuitenkin pyyntöä ja pidettiin aparaatit taskuissa.Viimeinkin päästiin sit kiven ympäri ja takasin autolle ja paukittiin takasin teltalle vähän lepäilemään. Tarkotus oli vielä iltaisella tulla tarkistamaan auringonlasku, jonka oli myös tarkoitus olla 'taianomainen'. Noh, olihanse hieno , mutta se postikorteista tuttu punahehku jäin aika vähille havainnoille. En ollu ihan vakuuttunu tästä hypetyksestä. Nähtiinpä se silti ja saatiin taas ainakin 15 kuvaa siitä kivestä ja 20 minuuttia videokuvaa. Tarvii varmaan vähän leikata sitä materiaalia. No juu. Nähtiin kivi ja olihan se vaikuttava, etenkin kaukaa nähtynä todella hieno ja sitä vaan alkaa ihmetellä kuinka tuommonen on ilmestyny keskelle erämaata. Ihme juttuja. Nyt Hennalle vaan semmosia terkkuja että molemmat on nähty. On nähty Uluru ja sukellettu Great Barrier Reefilla, ollaan oltu siis kunnon turisteja.

Kiveltä ajeltiin sit pikkusen vajaa 800km etelään ja päästiin opaalikylään nimeltä Coober Pedy. Tunnettu opaaleistaan ja todella isoista kaivuualueistaan. Mutta ennen kaikkea outoa oli paikallisten asumismuoto. Siellä nimittäin tykätään kaivaa kämpät kallioiden sisään. Parhaimmassa tapauksessa kalliossa näkyi vaan ovi ja kallion päällä ilmastointiaukot. Koko talo on muuten kaivettu sisäänpäin. Hienoa sinänsä, kun alueella kesäisin on sietämättömän kuuma niin kallion sisällä on tasainen 25 astetta, kesät talvet, yöt päivät. Mekin nukuttiin yömme leirintäalueella josta suurinosa oli kallion sisällä. Erittäin miellyttävä paikka, kaiku ehkä oli aika rankka kun tuo Eevan yskä oli pahimmillaan. Onneksi paikalla ollut kinkkipoika kuorsasi kans koko yön niin Eeva ei ollut yksin ;) Coober oli muuten aika tyhjä paikka. Tietty mitä voi odottaa 3500 ihmisen kylältä keskellä aavikkoa ? Nukuttiin yö, kierrettiin aamulla kylä ympäri ja suunnattiin etelään kohti meren rantaa ja Port Augustaa. Nyt täällä ollaan vietetty kuuma päivä kylillä ja joen rannalla, ja nyt katsellaan sellaista ylellisyyttä ja turhamaisuutta nimeltään televisio! Uutisetkin tuli nähtyä. Jep, mutta nyt kutsuu ruoka ja suihku.

Viimeisenä toivotettakoon vielä kerran ja ihan julkisesti Hirveän Paljon Onnea täysi-ikäiselle siskolle 8.11 !! Ota rauhassa vielä pari kuukautta, ennenkun mä pääsen valvomaan sun menojas Keravan diskoissa... J

Nyt myö mennään..

Ville ja Eeva