Profile
Blog
Photos
Videos
Quite a ride!!!
Taalla ollaan vihdoinkn Kolumbiassa. Lahdettiin merille viime lauantaina Panamasta. Vaihtoehdot oli lentaa tai menna meritse, koska maitse se on aika vaarallista. Siina on valissa niin paljon viidakkoa, etta siita menee hyvin vahan busseja ja siella voi olla huumeviljelmia. Se ei niin houkutellut, niin lahdettiin panamassa etsii paattia kun tultiin siihen tulokseen, etta hinta on melkein sama. Kallista se oli silti, mutta nakeepahan enemman kun koneesta.
Loydettiin kivan kuuloinen paatti. 44 jalkaa ja italialaiset kapteenit. ei paljon muuta tiedetty, mutta matkaan lahdettiin. Ensin meidat vietiin jeepilla Carti:n jossa paatti meita odotti. vahan ihmeteltiin siina viidelta aamulla, etta miksi meidat ahdetaan aika likaiseen jeeppiin monen muun kanssa kun muissa autoissa oli vaikka kuinka tilaa, mutta kyllahan se syy siina matkalla selvisi. Mikaan muu auto ei sita tieta olisi ajanutkaan. Mentiin luonnosuojelualueen lapi, joka oli kaytannossa viidakkoa. Valilla piti ylittaa jokea ja sellasta. ei ois ihan Tuomon Mondeo siihen pystynyt. eika kylla ihan joka jeeppikaan...(kuvissa matskua)
Paastiin sit kuitenkin ihan turvassa paatille asti ja purjeet nousi ylos heti kun kaikki oli kyydissa. Meidan kapteenit Luigi ja Guido oli ihan huikeita alusta asti. Maailman hauskimpia ja sydammellisia tyyppeja. Ja se ruoka....aiaiai. Kavi tuuri kun oli italialaisia. Ei ollut montaa raaka-ainetta, mutta melko maittavaa silti. :) Ensimmaiset 3 paivaa vietettiin viela Panaman puolella, San Blasin saarilla. aivan uskomattoman kaunista ja rauhallista. ei oikeestaan tehty muuta kun seilailtiin saarelta toiselle, uitiin, snorklailtiin, klastettiin ja syotiin. Voisi jopa lomaksi kutsua! Oli aivan ihana kun ei ollut muita kun muutama hassu paikallinen ja muutama purjevene siella taalla. Kauppa kuitenkin loytyi lahes millon vaan kun puuveneella tultiin kauppaa tekemaan. Paikallisten viltin alta loytyikin oikeestaan mita vaan sattui haluamaan. :D No aina se ei ihan noin romanttista ja idyllista ollut...Loytyikin niin virraton kohta, etta saattoi pilaantunut patonki tai kakkapokale uida vastaan kun yritti ottaa virkistava pesua meressa.
Ensimmaiset 3/4 paivaa oli siis paratiisi valloillaan, mutta sitten paastiinkin avomerelle. Yritettiin lahtea aikaisemmin, etta paastaisiin perille ennen kun kova tuuli iskee, mutta ei ihan sitten ehditty. Ensimmainen yo merilla meni sellaisessa 40 solmun tuulessa, aallot noin 4 m. Aika lailla keikutti ja kapteenit sai tehda toita oikein olan takaa. Kun paiva valkeni, meri rauhottui ja jatkettiin seilaamista kaikessa rauhassa. Aurinko paistoi ja tytot rusketti itseaan kannella kun pojat seilasi. Iltaa kohden tuuli alkoi taas voimistua ja taas mentiin. Ekasta yosta selvittiin aika hyvin kun kapteeni oli ainoa joka voi pahoin. Toinen yo alkoi tehda jo vahan tiukkaa itse kullakin. tuulen nopeus oli parhaimmillaan 57 solmua. (vahan oli 20 on hyva ja 30 alkaa jo olla vahan liian paljon.) Aallot huiteli siella 7 metrissa, niin voitte kuvitella kuinka mentiin puolelta toiselle. Meidan kapteenit on seilannut joku 15 vuotta Karibin merella ja ikina ei ole ollut noin kovaa tuulta...Guido on ollut hurrikaanissa joskus, mutta Luigille tuo oli huonoin ilma missa se on ikina ollut. Siina sita sitten oltiin....Mina makasin hytissa yli vuorkauden, Koppeli yritti valilla vahan nostaa paataan. Paa-asiassa kuitenkin kapteenit tekivat kaikkensa ja me oltiin hyteissa maaten, etta ei olla tiella ja etta kenellekaan ei kay mitaan.
Matka kesti niin kauan, koska ei paasty rantautuu niin kovassa tuulessa cartagenaan. Meidan moottori oli myos rikki, niin se vaikeutti rantautumista. Jouduttiin siis paljon kauemmaksi rannasta yon aikana kun oli tarkoitus ja siksi koko seuraava paivakin meni samoissa merkeissa. Yhteensa siis vietettiin noin 3 paivaa aikamoisessa myrskyssa. Tanaan yksi nainen ihmetteli miten ollaan niin pirteita kun tuo tuulen nopeus alkaa lahennella jo tornadoa. Ei sita jotenkin siina hetkessa oikein osaa muuta kun odottaa millon se loppuu. Outoa oli, etta mua ei kovin edes pelottanut, vaikka ois pitanyt. Jotenkin oli vaan tunne, etta kaikki menee hyvin.
Eilen illalla paastiin siis vihdoin Cartagenaan, Kolumbiaan. Lopulta rajavartiosto tuli hakemaan meita Cartagenan ulkopuolelta kun kapteenit oli liian poikki yrittaakseen sita ilman moottoria. Ne oli valvonut 2 yota ja 3 paivaa koko ajan purehtien. Me yritettiin vaan kestaa ja pitaa sen verran huolta sisatiloista kun mahdollista. Valilla kannettiin sangolla vetta vessasta ulos ja etsittiin kekseja ja juomaa kapteeneille. Ei siis kovin suuri panos meidan osalta, mutta kaikki taalla tuntuu olevan meista kvin ylpeita, myos meidan kapteenit.
Lopputulos oli, etta meidan moottori oli rikki (oli myyty huonoa bensaa), kaksi paksua vaijeria melkein poikki, sivukaiteita puuttui, sisatilat kuin suurten bailujen jaljilta, vessa aika taynna vetta, lakanat tuskan hiessa, radioyhteys poikki, akku loppu... Aikamoista kun nain jalkeenpain ajattelee. MUTTA jokainen meista turvassa ja hyvinvoiva ja luultvasti kovin onnellinen ja kiitollinen. Mina ainakin. En vaihtaisi lentolippuun vielakaan. :)
Nyt kun ollaan levatty yksi yo ja syoty toinen paiva, lahdetaan yhdessa illalliselle ja vahan juhlistaa. Aikamoinen reissu kaikin puolin! En tule ikina unohtaa!!!
rakkaudella, Veera
- comments