Hei kaikki innokkaat blogin seuraajat!Tervehdys hikisen nihkeasta Panama Citysta. Tanne asti ollaan siis jo paasty! Tahti on tappava! Emmalle jatettiin jaahyvaiset viikko sitten San josessa. Veeran luottokorttia odotimme saapuvaksi perjantaina San Josen konsulaattiin, mutta eihan siina niin kaynyt, joten otimme pikaisen bussin Costa Rican lansirannikolle. Paikaksi valikoituu budjettiamme parhaiten pukeva Playas Del Coco. Paikka osoittautui aivan miellyttavaksi jenkkilan jatkeeksi, jossa uutuutta hohtelevat hotellit ja ostoskeskus hallitsivat yleisilmetta. Ei ehka sita aivan alkuperaisinta Costa Ricaa alkuunkaan. Vietimme kaksi mukavaa paivaa rannalla lohoten ja kirjaa lueskellen. Eksyimme jopa paikalliseen rodeo tapahtumaan, jossa hyvin vasyneet harkavanhukset hetken taistelivat paastakseen eroon typerista stetsonpaista ja ottivat kevytta unta arenan keskiosassa. Kortin saavuttua otimme suoran bussin Panama Cityyn, 18h. Talla kertaa tarjolla oli hyvin testosteroinia ryydittamia jenkkileffoja, triple X ynna muuta hurjaa. Unta odotellessa joutui hieman tarkkailemaan ihmisia, jotka hiipivat vessatarpeille suoraan takanamme sijaitsevaan vessakoppiin. Kakkaajat tunnistaa saikahtaneesta peura-ajovaloissa-ilmeesta. Panama Cityyn saavuimme ja odottelimme auringon nousua isossa bussiterminaalissa.Paadyimme huikean kivaan pikku hostelliin, joka sijaitsee aivan ytimessa Bank Districtilla, ei siis mikaan koyhapojan alue. Ensimmainen paiva meni ostoksia tehden ja kamerakauppaa etsien. Loysimme aivan hurjan kivan kasvisruokalan, jossa annokset ei ollut ainakaan hinnalla pilattu. Illalla kavimme isolla porukalla hieman pistamassa jalalla koreasti sellaisella klubilla, jossa oli luotu hieman Hollywood meininkia; paikka pursusi "paparazzeja", jotka rapsivat aivan riivasena kuvia tavallisista pallinaamoista, ehka se jonkun mielta ylentaa.

Tanaan otimme aivan iisisti ja nukuimme pitkaan. Tosin uskomaton aamupirtays, joka valtaa minut joka aamu, oli taas lasna ja kavin nykasemassa hieman aamupalaa ja sosialisoimassa seitseman-kahdeksan valilla, veeran ottaessa todella syvaa unta naama hikisena. Itse liityin seuraan hikiseen hieman myohemmin. Iltapaivalla kavimme Casco Viejossa, todella kauniilla ja vanhalla asuinalueella, joka sijaitsee niemen karjessa, joka on slummin ymparoima. Veera sai viimein ostettua uuden kameran, joten kasi taristen ja onnen huumasta hymisten tuli alue ikuistettua.

Tanaan vahvistui meidan huomenna starttaava purjehdusmatka. Lahdemme tosiaan viiden paivan purjehdukselle taalta Panamasta, suuntaamme ensin kahdeksi paivaksi San Blasin saarille ja siita sitten etenemme Colombiaan. Meita lahtee yhteensa kuusi ihmista. Ruoka, juomat, asuminen ja retket sisaltyvat kaikki hintaan. Kapteeninamme toimii italialainen Luigi, elamme toivossa, etta han kokkaa meille todella herkullista ruokaa. Paatista tiedamme vain sen verran, etta "se on melkein jopa turhan hyva reppureissaajille". Nahtavaksi jaa.

Palaamme asiaan noin viikon kuluttua Colombian puolelta, toivottavasti maltatte odottaa sinne asti, stay tuned!

..Ja Emma tiedat milla kasimerkilla lahtee rispectit sinne Dubliniin, oli aivan huikeat nelja viikkoa! Voin kertoa, etta sananlaskut ovat lennelleet enemman ja vahemman sopivissa paikoissa seka aamut ovat raskaita ja hyvin harhaisia sattuneista syista. Rakkautta!

- Koppeli