"Let's change word 'begin' to 'undertake' and take that part off completely", perään vielä pari the ja of sanaa ja sitte painetaan SUBMIT! PPOOOWOWW! Se olis sitten siinä. Kauhean lyhyeltä tuntuu nämä kouluviikot ku alottaa tiistaina ja lopettaa torstaina. Juuri palautin 3500 sanan edestä esseitä ja nyt lähdetään kotia pakkaamaan Blue mountaini ja Tasmanian reissua varten. Palataan hetkeksi kuitenkin vielä viime viikkoon ja Jäämieheen.

Pistä soimaan Seth Sentry - Float Away

Canberran 100v juhlian jälkeen todellisuus iski päin pläsiä. Mun täytyi tehdä 3 esseetä puolentoista viikon sisään ja käydä välissä Melbournessa. Ei auttanut muu kuin tehdä pitkää päivää koululla. Iskän kahvilähetyskin saapui perille. Kaksi kahvipakettia, suodatinpusseja ja suppilohomma 8,90e Minimani. Siihen päälle kuskaus Australiaan pahvilaatikossa ja lisää hintaa räpsähtää 32 euroa :DD Varsin tyyristä kahvia siis mutta kyllä presidentit oli sen arvoisia(varsinkin kun ei omasta pussista tarvinnu maksaa mitään)! Ennen pakettien saapumista olin juonut vaihdon aikana ehkä noin yhden kupin kahvia viikossa. Olin siis lähes jo vieroitettu kahvin koukuttavasta nautinnosta. Saas nähdä miten käy kun tämä satsi loppuu!

Fika! Niinku ruottin tytöt sano. Olin myös ostanu suklaakakkua ja huomasin kyyneleistä sekä ruotsinkielisistä huudahduksista, että tytöt diggas!

Sain ensimmäisen esseen väkisin valmiiksi torstaina, päätin siis lähteä kohti Even synttäreitä ja Melbournea!

Kävimme viettämässä Even synttäreitä Hogs Breathissa pihvin ja suklaakakun tahdissa isolla porukalla, josta jatkoimme paikalliseen vielä kaljalle. Ilta oli oikein mukava ja tapasin muutaman uuden dyden.

Olimme valinneet kulkuvälineeksemme greihoundin bussin, joka lähti 23:55 torstai-iltana Canberrasta.

Bussimatkalla viereeni istui joku valtion virkamies, joka oli myös matkalla kisoihin. Kaveri kertoi mielenkiintoisisa asioita Australian velkatilanteesta(joka on äärimmäisen huono) ja muitakin hauskoja tarinoita. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan oli Australian valtio virallisesti ilmoittanut, että jos maahan hyökätään, täytyy jokaisen Australialaisen evakuoida itsensä Sydneytä puollustamaan :D En tiedä miten olisi toiminut Suomessa kun Mannerheim olisi julistanut, että "Kaikkien velvollisuus on hylätä kotinsa ja siirtyä lounaisrannikolle puollustamaan Turkua". Voi olla, että olis tullu sanomista.. Noh mutta kuitenkin nukuimme yön mukavasti bussissa ja heräsimme Melbournen ihanaan epävakaaseen säähän!

Sian maksaa, munuaisia ja lihapullia! Melbournen kaupunki näytti kyllä kaikki puolet itsestään mitä osattiin odottaa! Vaihtelevaa säätä ja kulttuuria. Melbourne ei vaikuttanut niin isolta kun astuimme pihalle asemalta. Täytyi oikein tarkastaa, että paljonko täälä nyt niitä ihmisiä asuikaan ja wikipedia tiesi kertoa, että vähä alta 4 miljoonaa. Kyllä siinä suomi pojalla sukat pyöri jaloissa. Päätimme lähteä Villen kanssa aamupalalle kahvilaan, jonka jälkeen suuntasimme ihmettelemään itse kaupunkia. Olimme päättäneet etukäteen, että vaikka meillä on koko 4 päivän lippu formuloihin niin haluamme nähdä vähän kaupunkiakin, joten käytimme ensimmäiset 5 tuntia tehokkaasti kiertäen keskustaa. Kävimme tsekkaamassa Crown casinon:

Josta oli muuten juuri joku kaveri varastanut 32 miljoonaa dollaria samana päivänä. Harmi kun ei nähty itse tapahtumaa. Käytiin Batman puistossa ja streetillä ja tsekattiin miten paikalliset spurgut budjaa:

sekä saimme näytteen paikallisesta melontakulttuurista:

Kävimme piipahtamassa vielä Queen Victoria Marketilla sekä jossain paikallisessa puistossa. Löysimme myös lähitulevaisuudessa erittäin kannattavaksi ostokseksi osoittautuneen Suomen lipun juuri tuolta kyseiseltä marketilta. Nähtiin myös Dummest ways to die(http://www.youtube.com/watch?v=v4A_18kf4PY) videon viralliset mainoskuvat Findler street stationin kyljessä. Jotenkin minulle itselle noiden julisteiden näkeminen oli todella mahtava kokemus:

Tunne siitä kun joskus kuuntelin tätä biisiä ja mietin kuinka hyvä se oli ja samalla kuinka nerokas mainoskamppanja sen ympärille on oikein luotu. Samalla kuitenkin tiedostin, että sen keksijät eivät varmasti ole lähelläkään Suomea eikä minulla kyllä ole hajuakaan missä tämä Metro firma oikein edes toimii. Nyt sitten näin nuo hahmot metrotunnelin seinässä ihka "elävinä" ja olin aivan psyked! Ehkä Joba ainakin pystyy samaistumaan :D

Hostellimme oli mukava: sopivan halpa, hyvällä paikalla ja siisti.

Noin tunnin kahden jälkeen huomasimme, että kaksi tyttöä puhuvat vieressämme Suomea yleisissä tiloissa! Vaihdoimme siis kuulumisia ja tytöt kertoivat, että eivät ole kauheasti nähneet suomalaisia täällä. Kyselimme vähän tytöiltä, että mitä sitä oikein perjantai-iltana kannattaisi Melbournessa tehdä. Valitettavasti tytöt eivät oikein tienneet kun eivät itse käy pihalla(??!?), joten lähdimme huoneeseen ja suihkuun. Jatkoimme kyselyä huoneemme Brittiläisiltä tytöiltä, että mitä tänään oikein tapahtuu. He tiesivät kertoa, että Julio Bashmore, tai joku semmonen, esiintyy tänään yhdellä clubilla. Katsoimme Ville kanssa toisiamme: tässä olisi potentiaalinen focus illallemme. Liput olivat loppuunmyyty mutta Brittiläisillä olisi kuulemma ylimääräisiä koska heidän kaverinsa onkin soittamassa clubilla myös ja he ovat saaneet nimensä listaan. Pidimme Villen kanssa tuumaustauon. Olimme todella väsyneitä, yö bussissa, päivä kaupungilla ja nyt pitäis lähteä bailaamaan Brittiläisten kanssa. Liput olisivat 40 dollaria ja he tarjosivat vielä, että voisimme liittyä heidän seuraansa. Hetken tuumittuamme päätimme, että kerrankos sitä vaan ollaan Melbournessa ja avasimme Goonin! Brittiläisistä täytyy sanoa sen verran, että pahat puheet Brittituristeista pitivät kyllä paikkansa tähänkin porukkaan. He olivat äänekkäitä, töykeitä ja suhteellisen sisäänpäinkääntynyttä porukkaa. Onneksi muutamasta heistä sai ihan juttuseuraa ja meillä oli loppujen lopuksi oikein mukavaa kun tiesi kenen kanssa jutella. Tämä porukka oli viettänyt 5 kuukautta samassa hostellihuoneessa isolla porukalla, joten voitte kuvitella miltä sielä näytti.

Päästessämme itse yökerhon ovelle muut seurueestamme ehtivät jo mennä meidän edestä sisälle. Kun sitten tuli meidän vuoro, kysyi kaunis neiti iPadi kädessä kysyi, että "What was the name of the person that has purchased these tickets". Me siihen Villen kans änkytettiin, että no d'Dave!! Ei nyt jumalauta muistettu, että mikä sen sukunimi oli kun justiin tavattiin naapuri hostellihuoneessa. Ei kuulemma voinut neiti päästää meitä lävitse ennenkuin tiedämme koko nimen. Ei siinä sitten auttanut kun lähteä kämpille etsimään joku joka olisi tuntenut tämän Daven sukunimen. "Onneksi" Britti seurueesta yksi kaveri ei ollutkaan rahaongelmien vuoksi lähtenyt mukaamme baariin vaan hän nukkui kiltisti sängyssään. Kävimme pyytämässä sekä Daven, että koko seurueen kaikkien jäsenten koko nimet paperille, että ei varmasti käy paskasti toista kertaa. Otimme vielä isot kulaukset Goonia ja lähdimme takaisin. Matkalla tapasimme poliisipartion joka tyhjensi ihmisten juomavarantoja ja jakeli sakkoja. Onneksi ehdin juuri piilottaan lasini reiden taakse kun istahdimme puiston penkille, olisi muuten voinut vituttaa vielä enemmän. Yökerho sinänsä oli oikein hyvä ja meno oli katossa. Mitä nyt 15 dollarin jekkupatterit vähän latistivat tunnelmaa :D Onneks tajusimme muutaman drinkin jälkeen tilata kaljaa, joka oli ihan ihmisten hinnoissa.

Yhden kuvan olin ottanu :D

Baarissa toki soitti Juliokin sitten myöhään illalla mutta täytyy sanoa, että hänen lämmittelijänsä soitti paljon parempaa musiikkia ja vietimmekin tanssilattialla jokusen tovin. Myös huumeita tultiin tarjoamaan useampaan kertaan. Emme kuitenkaan olleet MDMA:n tarpeessa, joten diilerit jättivät meidät rauhaan muutamien yrityksien jälkeen. Pääsimme vihdoin kotia ehkä neljän jälkeen, väsyneinä mutta onnellisina(tietenkin macin kautta).

Lauantai aamuna krapula ja vapina, ja Formulat! Ei muutaku suihkun kautta kohti Albert Parkkia. Kello toki oli jo ehkä kaksi päivällä mutta saimme kuin saimmekin raahattua itsemme paikan päälle. Kuin taikaiskusta sillä sekunnilla kun astuimme portista sisään niin rupesi satamaan vettä. Ei veden tulo nyt sinänsä haittaa mutta kun Nitro Circuksen tähdet olivat niin mammanpoikia, että eivät uskaltaneet esiintyä vesisateessa niin se pisti vähän harmittamaan. Katselimme kuitenkin hienoja autoja ja aika-ajoja sen minkä sateelta ja krapulalta ehdimme. Tässä vähän kuvashowta ja, jos ei autoporno ja Formulat kiinnosta niin kiitoksia tältä päivältä ja tavataan taas kahden viikon päästä.

Pistä soimaan: Seth Sentry - Dear Science

Itsehän en autoista sinänsä mitään ymmärrä, joten en edes yritä nimetä autoja vaan kommentoin jotain muita asioita, jos sellaisia tulee

Tässä joku armeijan poikien tuunausprojekti

Tässä toinen. Kummatkin on ex-armeijakäytössä olleita menopelejä.

Ihana Eleanor!

Iltaa kohden sää kääntyi niin huonoksi, että ei sillä viihtyny ihmiset eikä Formulatkaan, joten tuomarit päättivät ensimmäisen aika-ajon jälkeen siirtää loput huomiselle, joten mekin suuntasimme takaisin kotsaa kohti.

Kisat sinän oli oikein hyvin järjestetty ja vaikka sunnuntainakin kun paikalla oli yli 100000, ei minkäänlaisia jonoja eikä ruuhkia tarvinnut sietää ollenkaan.

Päästessämme kämpille olimme niin väsyneitä ja ulkona satoi vettä, joten päätimme, että vetäydymme yöpuulle ja toivomme huomiselle vähän parempaa onnea.

Tuli sunnuntai ja uusi päivä! Nopean aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin pelikentille ja tällä kertaa sääjumalatkin siunasivat meitä. Meidän suruksemme tällä kertaa kuitenkin tuuli oli kuulemma sen verran kova, että Nitro Circuksen jätkät eivät uskaltaneet esiintyä taaskaan. Ihme jätkiä.

Olivat kirjoittaneet Jessen etunimenki väärin!

Aloimme myös huomata, että Suomalaisturistien määrä oli exponentiaalisesti kasvanut! Suomalaisia tapasimme ratikassa ja radan varrella. Paras oli ehkä kuitenkin kun Shannon memory grand prix pisteen vieressä seisoskellessamme ohi menee jätkäporukka ja yksi heistä tokasee kovaan ääneen katsoessaan vanhoja ralliautoja jostain kuuskytluvulta: "Näilläkö ne nyt sitten ajaa rallia, vittu".

Toki kaikki varmaan kotona tietää, että Kimihän se meni sitten ja voitti koko potin! Itse kisan aikana tiesimme jossain 20 kierroksen kohdalla, että Kimi oli johtanu koko kisaa jo jonkun aikaa mutta perus pessimistisuomalaisina ajattelimme, että kyllä se siitä vielä varikolle sujauttaa. Noh Kimihän oli valinnut kahden pysähdyksen taktiikan muiden tallien kolmen sijaan ja voitti koko setin ylivoimaisesti!

Päätin muutaman yrityksen jälkeen, että jätän nuo Formula kuvat Canon ja Nikon miehille ihan suosiolla.

Tässä videoita itse kisasta:

Paska blogisivusto estää mua taggaamasta kaikkia videoita tähän mutta lisään ne sitten myöhemmin kun on enemmän aikaa. Kisan jälkeen tosiaan täytyi meidän ensin päästä aidan välistä radalle:

Juoksimme radalla kohti palkintokoroketta missä Kimi juuri availi pulloaan kun pääsimme katselu etäisyydelle. Minut oli jopa ikuistettu mtv3:n formula extraan juuri kyseisellä hetkellä: http://www.katsomo.fi/?progId=171113 4:41 kohdasta löytyy meikäläisen hetki parrasvaloissa! Tunnelma oli tietenkin mahtava ja yhtäkkiä kaikki Suomalaiset tulivat ulos kuoristaan ja juhlat alkoivat!

Illalla Niro Circus veti pienimuotoisen setin ilman moottoripyöräosastoa koska tuuli oli vieläkin kuulemma sen verran kova.

Noh se ei meitä haitannut vaan jatkoimme suomalaisten kanssa juhlia. Tapasin myös nämä Newcastlen sankarit, jotka ovat meidän koulusta vaihdossa sielä. Sovimme viettävämme Teekkariwappua Canberrassa ja muutenkin vielä reissaavamme yhdessä täällä ollessamme.

Illalla jatkoimme meidän hostellille jatkamaan iltaa, jossa eräs uusi Tamperelaistuttu totesi kun meitä oli paikalla ehkä noin 15 Suomalaista, että "olen reissannut Australiassa puoli vuotta ja tänään näin ensimmäiset Suomalaiset ja kerralla sitten vähän enemmän. Oikein Suomalaisten invaasio!". Vielä loppujen lopuksi tyttöjen keskenäisen tappeluiden jälkeen pääsimme vihdoin ja viimein paikalliseen irkkupubiin ainoina suomalaisina heiluttelemaan Suomilippua livebändin eteen ja ilta sai arvoisensa kruunauksen. Toivottavasti saamme kaivettua mahtavan yhteiskuvan jostain kyseisen baarin kuvagalleriasta vielä joskus koska uskon sen olleen aika messevä!

Aamulla suuntasimmekin takaisin Canberraa kohti mukavalla 8h tunnin juna-bussi yhdistelmällä:

Reissun kohokohta, nosturit!

Skede tais joskus kysyä, että millasta maastoa täälä on. No tämmöstä

Kotia päästessämme kämpille olimme tietenkin väsyneitä ja täynnä muistoja! Niin on kyllä allekirjoittanut tälläkin hetkellä. Seitsemän tuntia bussin lähtöön seuraavaan seikkailuun. On aika siis lopetella. Tällä kertaa ajattelin lopettaa kuvalla kengurun pihvi annoksestani: