Terveisiä Järvenpäästä.

Viime viikonloppuna pidetyt hurjaakin hurjemmat läksiäiset eivät jääneetkään viimeisiksi kokemuksiksi suomesta vuonna 2013.

Kai alamäki alkoi siitä kun TTLK:n taho, jonka piti hoitaa läksiäissaunan siivous, ilmoitti, että ei ole saanut hoidettua ketään paikalla. Meillähän oli kätevä järjestely, jossa minä olin käynyt hoitamassa TTLK:n yhden siivouskeikan ja nyt tällä kertaa oli siis heidän vuoronsa siivota minun jälkeeni. Tämä ilmoitus johti kuitenkin siihen, että kun sunnuntaina heräsimme mukavilta kuuden tunnin yöunilta täytyi ensimmäiseksi keskittyä siihen, että sai vieraat hyvästeltyä ja lähetettyä kohti kotejaan. Tämän jälkeen suuntasimme avuliaitten ystävien kanssa kohti saunaa. Saunan saimme onneksi todella nopeasti siivottua Annin kokeneiden imurikäsien ja Skeden Evil Knievel-käsien ansiosta, joten seuraavaksi vuorossa olikin siis oman kämpän loppusiivous ja viimeisten tavaroiden pakkaaminen.

Sunnuntaipäivällä, ennen saunan siivousta, mietimme Annin kanssa, että kyllähän meillä vielä olisi hyvää aikaa käydä illalla vaikka leffateatterissa katsomassa Tarantinon uusin. Kysyimme vanhempianikin ja äitini vastasi kummankin puolesta, että lähtevät mukaan. Vanhempien saapuessa illalla ei tilanne ollutkaan niin yksinkertainen. Isseen mielestä ei tällaisella hetkellä ole sopivaa mennä elokuviin ja painostava tunnelma oli laskeutunut keskuuteemme. Siivosimme muutaman tunnin, soitimme Paulille ja Ekille pariin kertaan haluavatko he lähteä vanhempieni sijasta elokuviin koska liputkin oli jo kerran maksettu. He suostuivatkin jo mutta juuri sillä hetkellä vanhempani olivatkin lähdössä mukaan. Loppujen lopuksi vanhempani lähtivät Hämeenlinnaan yöksi koska aamulla issee suuntasi kohti itää ja äitee kohti järvenpäätä. Me kävimme Paulin ja Ekin kanssa katsomassa leffan. Se oli hyvä, ei pärjää kuitenkaan Inglorious b******sille, sanon minä.

Maanantai aamu valkeni ja mukamas viimeisen päivän askareet olivat enää jäljellä. Pesin pyykkiä pakkailin viimeisiä kamoja. Vein Annin bussille, hyvästeltiin ja haikeina tuumailtiin, että tapaamme sitten seuraavan kerran joskus ehkä alkusyksystä jossain Australian ja Shanghain välimaastossa. Seuraavaksi suuntasin koululle. Kävin jopa maksamassa vuoden vanhan sulkapallokenttämaksun. Vein saunan avaimet pois ja kävimme syömässä. Seuraavaksi haimme Paulin kanssa vielä ulkoisen kovalevyn kaupasta, vaihdoimme Australian käshiä ja ostimme uunin siivousvälineet. Saapuessame koululle kävin vielä hakemassa Jessen ja minun fysiikan viimeisimmän työn, jossa oli kuulemma jotain korjattavaa. Tullessani pihalle fysiikantyölaboratoriosta tapasin Suvin. Tytön, joka oli muutama vuosi sitten ollut Canberrassa vaihdossa. Hetken juteltuamme Suvi huikkaa käytävällä kävelevälle pariskunnalle, että tulevat kanssamme juttelemaan. Selvisi pian, että kyseessä olivat juuri ne Canberrasta Suomeen tulleet Australialaiset vaihto-oppilaat joiden tilalta olen vaihtoon lähdössä. Kyseessä oli muistaakseni Candice ja Justin, jos nyt tuommoista naisen nimeä on olemassakaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja kerroin, että olen koko vuoden Australiassa ja he vain puoli vuotta suomessa, joten tapaamme varmasti vielä! Toivotimme toisillemme hauskaa seikkailua ja fiilikseni lähtöä kohtaan vain nousivat! Näiden vaiheiden jälkeen armoton uunin jynssääminen ja pintojen viimeistely ennenkuin sain luovutettua kämpän uudelle asukille. Uuden asukkaan saapuminen viivästyi kuitenkin sen verran, että pääsin vasta kymmenen junaan illalla kohti Järvenpäätä. Ehdimme siis poikien(ja Rikun Krisse) kanssa vielä käydä kaljalla ennen junan lähtöä. Tunnelma oli haikea.

Kun saavuin Järvenpäähän kuoleman väsyneenä toivotti Mikkonen minut tervetulleeksi ja oli mahtavasti petannut sängynkin valmiiksi. Tuumasin, että eiköhän laiteta laitteet lataukseen ja nukutaan nämä mahtavat 3 ja puoli tuntia mitä on vielä jäljellä. Yö meni ihan hyvin, Mikkonen ei saanut kuulemma nukutuksi. Heräsimme 05:00 tiistaiaamuna ja lähdimme hakemaan äitiäni, joka oli jollain koulutusmatkalla Järvenpäässä. Hän halusi tulla hyvästelemään kentälle asti. Kentällä tapasin ensimmäistä kertaa Ellin, joka oli toinen TTY:ltä Canberran yliopistoon vaihtoon tuleva opiskelija. Ehdimme vaihtaa kahvin ääressä muutaman sanan ja hyvä fiilis valtasi mielen. Lähdimme kohti palvelutiskiä koska halusimme istua lennoilla mahdollisimman paljon vierekkäin. Olihan hauska tutustua nyt kunnolla kun Canberrassakin meillä oli sama asuntola nimeltä International House. Saimme hienosti vaihdettua paikat jokaiseen lentoon vierekkäin ja lähdimme viemään laukkuja.

Kuten kuvakin kertoo oli laukkuni jo hihnalla vaikka Finnairin täti tuumasi, että 25,6Kg eli se on yli sallitun. "Ei kun ootas lennät Cathaylla, heillä onkin tuo raja 30kg", ei siis hätää. Huokaisin helpotuksesta. Täti halusi vielä tarkastaa viisumini. Tädin ilme meni vakavaksi ja sanoi "ei taida löytyä tällä sun passilla viisumia?". Tuumasin, että no varmasti löytyy kun olen moneen kertaan käynyt sitä itsekkin sieltä katsomassa. Annoin tädille lappuset, jotka olin tulostanut viisumintarkastelupalvelusta, joka löytyy netistä. Täti hetken aikaa miettii ja kokee heureka-elämyksen ja tuumaa, että minulla on eräällä tavalla virhe tässä. Paine päässäni alkoi nousta. Olin PassportNUMBER kohtaan laittanut numerosarjan "960******", joka oli juuri se numerosarja mikä oli passissani. Mutta olin jättänyt numerosarjan edestä etuliitteen PP pois.

Mieleeni muistui hetki kun olin täyttänyt viisumihakemusta ja miettinyt juuri tätä asiaa, että, jos pyydetään PassportNumber niin eikös silloin tarkoiteta tätä numerosarjaa ja tuo tossa edessä tarkoittaa tietenkin tuota passport-sanaa. Täti sanoi, että hänen täytyy käydä kysymässä esimieheltään miten toimitaan. Piinalliset viisi minuuttia kului ja täti tulee takaisin pudistellen päätään. Täti sanoo, että luultavasti pääsisit maahan kyllä tällä koska ihmiset sielä vain ovat ottamassa minua vastaan. Täti ei kuitenkaan kuulemma uskalla ottaa tätä riskiä koska silloin, jos minut käännytettäisiin niin se olisi hänen vastuullaan ja sieltä takaisin lentäminen kestää ihan yhtä pitkään eli sen 27h. Täti tuumasi, että no onhan sinulla vielä tämä 25min aikaa, että jos saan sitä ennen vaihdettua tuon PP:n tohon numerosarjan eteen niin hän voi päästää minut eteenpäin. Tällä sekunnilla avasin jo laukkua ja ryhdyin kaivamaan läppäriä esille. Täti siihen töykeenä, että ota tuo laukkusi ensin pois tuosta linjalta. Jäin hölmistyneenä paikoilleni, että kai se painaa jotain nappulaa, että se laukku tulee pari metriä lähemmäksi, että saan siitä kiinni. Tähän täti tuumaa "Tämä on hei ihan itsepalvelutiski, että käy vain hakemassa se laukku sieltä". Meinasin hermostua. Mielessäni oli kuitenkin paljon tärkeämpiäkin asioita menossa, joten päätin olla hiljaa. Menin muutaman metrin päähän penkille ja avasin koneen. Mietin, että jos vain saisin jonkun kiinni Australiasta heti puhelimella niin ehkä hän voi vaihtaa kriittiset P:ni oikeaan paikkaan. Olihan kello kuitenkin sen 9h edellä eli kello oli jotain neljän ja viiden välillä Sydneyn päässä. Oli siis vielä mahdollista, että eivät olisi lähteneet vielä työpaikaltaan. Löydän ensimmäisen numeron Australiaan. Soitan siihen. Sieltä vastaa puhelinpalvelu. Ovat kuulemma auki 09-16. No voi perkele. Otan esiin berliinin suurlähetystön sivut. He saapuvat töihin 10-16. Äkkiä katsomaan maailman kelloja, että kumpaan suuntaan heidän kellonsa nyt onkaan. Jäljessähän ne... Tähän mennessä minulla on aikaa ehkä 5 minuuttia. Avaan äkkiä vielä vanhoja sähköposteja, joissa olen saanut vahvistuksen viisumista, että kaikki on ok. Katson vielä erästäkin postia, jossa kyselin työasioita, että saahan samalla viisumilla tehdä töitä joka osavaltiossa ympäri Australiaa. Siinäkin vastaus seisoo "I checked your Visa and everything seems to be Ok. You can work in every state with an Australian working visa. Hopefully you like your year in Austarlia!". Huokaan. Laitan läppärin kiinni ja menen saman laukkutädin luokse. Täti tuumaa vaan, että "joo no siinä tapauksessa sinun täytyy perua sun check-in", mene tuonne valkoiselle tiskille. Eli sille samalle missä juuri järjestelimme istumapaikkoja. Tunne oli aika sanoinkuvaamaton! Tulen siis missaamaan tämän lennon. Näen kun Elli kävelee juuri läpi porteista ja katoaa näkyvistä. Ei auta, pakko se on yrittää pelastaa mitä on pelastettavissa. Marssin valkoiselle tiskille Tämä täti hajosi totaalisesti. Mutta otti sen jälkeen ilmeen kuin benizakuuralla hopeanuolessa ja lähti pelastamaan lentojani. Soitti muutaman puhelun ja puhalteli. Ei kuulemma pysty koskemaan muihin kuin tähän ensimmäiseen lentooni koska ne ovat Cathay Pasificin lentoja. Ensimmäinen lento meni niinsanotusti "No-Showksi" ja sen ainakin menetin mutta seuraavien lentojen siirtämisessä voi vielä olla toivoa. Vaihdamme vielä muutaman sanan korvaussummista ja mahdollsuudesta saada uusia lentoja. Hän käy lävitse seuraavia lentoja sydneyhin eikä yhtään vapaata paikkaa löydy ainakaan ennen ensi maanantaita. Hän sanoo, että minun täytyy olla yhteydessä kilroylle koska he ovat ainoita, jotka voivat lentoja vielä perua. Katson koska kilroy aukeaa. No ysiltä tietenkin.......... Ei auta. Koska automme on paikalla missä maksaa 1e/10min niin päätämme lähteä johonkin missä on vähän halvempaa soitella puhelimella ympäri maapalloa. Ajamme auton Jumbon vieressä olevan Hesburgerin pihaan ja perustamme tukikohdan sinne. Ostamme parit hampurilaiset ja ryhdymme Mikkosen ja äitini kanssa miettimään tilannetta. Äitille tulee mieleen, että entäs Perthissä olevan suurlähetystö. Sielä on kuitenkin kello pari tuntia vähemmän kuin sydneyssä. Löydän netistän jonkun kuninkaallisen yhteyshenkilön nimen ja soitan Perthiin. Vastaajaan menee...

Kello on yhdeksän. Soitan Kilroylle. Sieltä vastaa Dille16(mielentilani oli sellainen, että en ihan täysillä pystynyt paikantamaan mielestäni tilaa tämän kaverin nimelle). Kyseessä oli joku ihan täysi tahvo, joka tuumasi tilanteeseni, että ei hän tiedä kyllä ja ei hän osaa tehdä mitään. "Näyttäisi siltä, että nuo kaikki lennot ovat vielä Check-in tilassa, joten ei hän voi tehdä mitään. Soita Finnairille, kyllä he osaavat auttaa ja käske heidän sulkea nuo check-init niin ehkä hän pystyy jotain tekemään.". Sanoin selvä ja kysyin suoraa puhelinnumeroa, jotta voin soittaa hänelle suoraan kun asiat selviävät Finnairilta. Dille16 sanoo, että soitat tähän samaan numeroon vain. Yritin inttää, että se puhelu varmaan menee johonkin keskukseen ja onhan teitä nyt useita, että sano nyt joku numero mikä tulee suoraan hänelle. Dille16 intti uudestaan "Soitat samaan numerron vaan sitten kun äsken". Ei ollut aikaa jäädä inttämään, joten suljin puhelimen ja soitin Finnairille. (Jälkikäteen Mikkonen mietti, että kaveri varmaan tahallaan halusi päästä minusta eroon ja siirtää vastuu jollekkin toiselle koska ei osannut selvittää tilannetta) Tottakai se maksaa 3,15e per vastattu puhelu ja tietenkin monen "paina 1, jos haluat palvelua"- portaan kautta. Seuraavaksi pääsin jonoon. Puheluni oli jonossa ja olen sijalla 8. Jonotus kesti tuskaiset 15 minuuttia. Saan sieltä kaverin kiinni, joka tuumaa samaa kuin Check-in täti, että ei hän voi tehdä muutakuin perua tämän ensimmäisen. Muut lennot voi perua vain Kilroy itse ja heillä on sielä käytettävissä Finnairin agentti, jolta voi apua kysyä tällaisissa tilanteissa. Sanon selvä ja soitan uudestaan Kilroylle. Puhelu kääntyy tietenkin eri henkilölle. Tällä kertaa puheluun vastaa pelastava enkeli Pekka(Muistaakseni). Selitän tilanteeni ja Pekka tuumaa, että edellinen puhelu on luultavasti mennyt Turun toimistoon. Pekka sanoo, että odota sekuntti hän koittaa kysyä sieltä. 10 sekunnin jälkeen Pekka vastaa uudestaa, että sielä on kaikki linjat varattu. Pekka selittää, että joo täälä näyttäisi kaikki lennot olevan Check-in tilassa, joten on hyvin vaikea heidän tehdä mitään. Olen kuulemma tilannut netistä lipun ja nettiostojen helpdeski löytyy Köpenhaminasta, joka aukeaa tunnin päästä. Sielä on kuulemma myös Cathayn piste, joten ongelma voisi selvitä sieltä. Kello tikittää.. Vain kolme tuntia, ennen kuin lento Milano-Hongkong lähtee. Pekka selittää tilannetta vielä, että on hyvin vaikea saada lentoja pelastettua koska ne on käytännössä menneet noshowksi ja käski varautua henkisesti, että joudun luultavasti ostamaan kokonaan uudet lennot. Jos Milano-Hongkong ehtii lähteä niin peli on käytännössä menetetty. Lentoyhtiö tuskin kuulemma suostuu minkäänlaisiin vaihto-operaatioihin vain Hongkong-Sydney välille. Pekka sanoo, että hän lähtee selvittämään tilannetta ja soittaa seuraavan 30 minuutin sisään ja pyytää puhelinnumeroni. Kyselee ja varmistaa vielä viisumitilanteeni ja kuinka nopeasti sen saa muutettua. Seuraavat 15min ovat tuskalliset ja kello on jotain. Ei vielä kuitenkaan tarpeeksi, että Berliinin Australian suurlähetystö aukeaisi ja saisin vaihdettua tarvittavat tiedot viisumiini. Tuntematon numero soittaa. Pekkahan se sielä! Pekka selittää tilanteen, että koska Australiassa on lomakausi on kaikki Hongkong-Sydney lennot ihan täynnä mutta hän onnistui sopimaan lentoyhtiön kanssa vaihdosta mutta vain vaistaaviin lentoihin kuin mitä omani olivat. Seuraava vapaa lento on siis ensi tiistaina, samaan aikaan ja lähes samaa reittiä. Tällä kertaa Helsinki-Amsterdam--Hongkong-Sydney ja minun täytyisi maksaa vain tuo erotus mitä nuo lentojen hinnat ovat ehtineet nousta tällä välin + 50e vaihto maksu. Eli vaihdon hinnaksi tulisi 345e. Huokaisin helpotuksesta. Pekka selittää, että tämä on ainoa vaihtoehto. Mitään muita lentoja ei ole ja, että tämä on seuraava lento millä Australiaan pääsen. Päätän ottaa sen. Sovitaan, että käyn maksamassa vaihdon paikan päällä helsingissä. Kello on siis niin vähän, että Kööpenhamina ei ole vielä auennut ja en ymmärrä miten ihmeessä Pekka sai homman hoidettua. Go Pekka!!

Ajoimme seuraavaksi takaisin Järvenpäähän ja kello tuli 11:00 ja sain soitettua Berliiniin. Sieltä puhelinpalvelu kääntää minut Lontooseen, josta vastaa nainen. Selitän tilanteen ja hän käskee lähettää sähköpostilla kopion passista erääseen osotteeseen. Sanon kiitos ja teen näin. Kello on ehkä 11:10. Jään istumaan paikalleni. Selviänkö nyt sitten kuitenkin näin helpolla tästä kaikesta. 11:52 tulee sähköposti mieheltä, joka pahoittelee tilannetta ja sanoo muuttaneensa tiedot viisumiin ja sanoo, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Lopuksi käyn vielä Helsingissä junalla maksamassa liput ja vaihtamassa pari sanaa heidän kanssaan. Ei muutakun takaisin Järvenpäähän miettimään, että mitä ihmettä oikein tapahtui.

Nyt sitten vietän vielä yhden viikon täälä suomessa. Mukanani on vain kesävaatteita eli kangastossut ja t-paitoja. Huhhuh. Olo on todella erikoinen. Olen käytännössä irroittanut itseni suomesta mutta silti olen vielä täällä. Tältä siis haamuista luultavasti tuntuu :D Ensi viikon tiistaina sitten uusi yritys! Pitänee varmaan maanantaipäivänä jo käydä tekemässä check-inin, ihan varmuuden vuoksi....