Finnairin tätien evättyä mielivaltaisesti lähtöaikeeni(Olen havaitsevani lievää katkeruutta sisimmässäni) päätin siirtyä takaisin Tampereelle kuluttelemaan aikaani.

Kuin kohtalon ivaa oli kun sain viime keskiviikkona kutsun Coronaan Espanjaan erääseen konferenssiin. En tiedä millä sähköpostilistalla osoitteeni on vai onnistuiko joku tekemään todella onnistuneen pilan. Sain nimittäin kutsun ensi kesänä järjestettävään "Disaster Management 2013"-konferenssiin. Valitettavasti en kyllä pääse konferenssiin osallistumaan mutta uskon, että jotain annettavaa olisi kyllä ollut tälle aiheelle!

Juuri sopivasti junassa, matkalla kohti Tamperetta, Suvi ilmoittaa, että hän on lähdössä muutamaksi päiväksi koulusta exculle ja minulla olisi mahdollisuus mennä asustelemaan hänen kämpälleen. Tartuin oitis tähän tilaisuuteen koska ajatus takaisin Hervantaan palaamisesta tai Seinäjoelle menemisestä tuntui jo liialta takapakilta kaiken tämän jälkeen. Hämeenpuistossa olikin todella mukava asustella ja tunnustella miltä tuntuu asua keskustan vilskeessa. Suvin kämpillä minua viihdytti Suvin kämppis Minna ja hänen lurjuksensa Antti, jotka jaksoivat terapeuttisesti päivitellä kohtaloani ja Antilla oli kertoa myös omakohtaisia kokemuksia viisumien kanssa sekoilusta. Minulla olikin siis oikein mukavaa heidän luonaan ja sain kehitettyäni itselleni oikein kunnon rinkkakuumeenkin. Vanha reppuni on palvellut uskollisesti ala-asteen toiselta luokalta saakka, joten olisikin jo aika vaihtaa vähän isompaan ja modernimpaan reputtimeen. Aika kuluikin hyvin kierrellessä kaikki keskustan reppukaupat lävitse muutamaan otteeseen.

Torstaina Pauli halusi kuitenkin, että menen myös hänen luokseen yöksi. Paulilla olikin oikein mukavaa. Kävimme salilla ja saunassa ja juttelimme mukavia. Mennessämme nukkumaan minä kömmin ensimmäisenä jo sängyn pohjalle. Paulin saapuessa sängyn viereen hän ilmoittaa, että ei jaksa hakea toista peittoa, joten joudumme nukkumaan saman peiton alla. Olin jo niin väsynyt, että en jaksanu laittaa hanttiinkaan. Pauli ottikin miehekkäästi kiinni peiton reunasta, raotti sitä ja sujahti sisään. Näin jaoimme peiton ja sängyn, ei homolla tavalla, vaan miehekkäällä hetero-tavalla.

Torstaina ehdin käydä myös hammaslääkärillä. Antoivat minulle penisilliiniä ihan varmuuden vuoksi, jos rupeaa hammas mätimään. Pärjään kuulemma pillereiden voimalla noin puoli vuotta. Eli siitä sitten itse laskemaan kannattaako ryhtyä poistamaan hammasta Australiassa kovaan hintaan vai vetääkö vaan penisilliinit katsella sitten vuoden päästä asiaa uudestaan.

Tampereesta täytyy vielä sanoa se, että aamu kahdeksan ruuhkan kokeneena ja keskustan yliopistolla syödessäni huomasin, että Tampere on TÄYNNÄ naisia. En tiedä onko kyse siitä, että Hervannassa koulitut aistini vain kokivat overflowta vai onko keskustassa oikeasti niin paljon naisia. Väittäisin, että keskustassa on suhteessa enemmän naisia kuin Hervannassa on miehiä suhteessa naisten määrään. Linnassa ruokaillessani laskin, että kanssani on syömässä 3 miestä ja useita kymmeniä naisia. Tarkemmin vielä tutkaillessani tilannetta, huomasin, että yksi näistä miehistä vielä opiskeli oikeasti TTY:llä.