Lauantaina 18.9.2010

Lento HKI-Bangkok siirrettiin eilis illalta aikaiseen torstai-aamuun ja tavattiin toisemme useiden paniikkipuheluiden ja malaria-lääke sekoilujen jälkeen helsingin rautatieasemalla josta jatkettiin unisina kentälle. kentällä nähtiin 3 muuta AE-vaihtaria ja sittempä jo lähti finskin kone kohti bangkokkia. Kymmenen puuduttavan tunnin ja usean how-i-met-your-mother-jakson jälkeen saavuttiin tänne idän venetsiaan, otettiin 6hengen taksi (tavarat kulki katolla) ja lysähdettiin väsyneenä royal hotellin koviin sänkyihin. Tässä vaiheessa lähdettiin kolmestaan virkeinä etsimään jotain iltapalaa (paikallista aikaa klo 1 yöllä, suomessa vasta 9 illalla). Käveltiin 10 metriä hotellilta ja hups, oltiinki jossain slummissa, meinasin astua rotan päälle, ihmiset nukku kadun varsilla sateessa, ja lopulta päädyttiin seven/eleveniin ostaan muutaman kymmenen sentin arvoset hodarit joista ei syöty edes kolmasosaa. Yö menikin aika levottomissa tunnelmissa, kukaan ei nukkunut kunnolla kun sadat taksit ja tuktukit pöristeli ikkunan alla ja kadun rotat ja muut kauhukuvat tuli uniin.

Miguel&Versku

Lousku

Seuraavana aamuna kun matkaväsymys hellitti ,erehdyttiin suostumaan yli-innokkaan taksikuskin "three sightsee for youu 60 baht"-lupauksiin ja eiköhän meidät ensimmäisenä viety matkatoimistoon, pukuräätälille ja kuningattaren jalokivimyymälään vastoin tahtoa. vettä sato kaatamalla ja joka ikinen nähtävyys jäi näkemättä. lopulta kuski vei meidät johonki överikalliiseen paikkaan syömään ja päästiin luikertelemaan pois veeran "osteri-allergiaan" vedoten. otettiin siitä sitten skytrain Siam Paragon-ostoskeskukseen, mentiin ihastelemaan kalliiden luksusliikkeiden näyteikkunoita ja syömään hyvin. Koska tässäkään vaiheessa emme mikon kanssa olleet löytäneet antimalaria-lääkkeitä mistään, jatkettiin skytrain:illä jonnekkin tuntemattomalle pysäkille sairaalan lähistölle. löydettiin kuin ihmeen kaupalla muutamasta pikkuapteekista tarvittavat pillerit (kävi ilmi että kyseisiä lääkkeitä tulee syödä jopa NELJÄ viikkoa malaria-alueelta poistumisen jälkeen joten yhden putiikin varastot ei riittänyt) ja lähdettiin harhailemaan bangkokin pimeille kujille etsien oikeaa bussipysäkkiä. Muutaman kymmenen minuutin odottelun jälkeen meidät tönäisi bussiin joku thaimaalainen vanha mies, joka oli aivan varma että kyseinen ajoneuvo veisi lähes eksyneet seikkailijat oikeaan paikkaan (Rajadamnoen Kland Roadille). Näinhän ei kuitenkaan käynyt. Yritettiin käsimerkein selitellä englantia-osaamattomille lokaaleille että "HOTEL…RAJADAMNOEN STREET...ÖÖ" ja löydettiin kun löydettiinkin oikea bussi sekä tuttu, turvallinen majatalomme.

katu vai joki?

Käväistiin seuraavana päivänä myös "ainoilla oikeilla" thaimaalaisilla kelluvilla markkinoilla Bangkokin ulkopuolella (n.70km). Päästiin näkemään longtail-veneen kyydissä paikallisia kookos-, mango- ja banaaniviljelmiä sekä tinkimään kaikenlaisesta kräästästä. Veeran vaaleista hiuksista tuli odottamatta myös nähtävyys nuorten koulutyttöjen keskudessa (kamerakännykän kanssa tultiin kyllä vähemmän kuin kahden sentin päähän) ja mikonkin personal spacea loukattiin tiikeribalsamia myyvän iäkkään naisen hyökätessä raukan ohimoiden kimppuun.

Puolen päivän reissun jälkeen tsekattiin Bangkokissa myös reppureissaajien mekka, Khaosan Road, mikä osottautuikin luultua kesymmäksi mutta silti nimensä veroiseksi. Kadunpätkältä löytyi ihan mitä vaan, käytetyistä matkaoppaista väärennettyihin henkkareihin ja monipuoliseen naistarjontaan. Kokeiltiin myös perusherkkuja, kuten mangostickyrice-annoksia ja thai-jalkahierontaa.

Mikko Khaosan Roadilla

Minkälaista väärennettyä korttia saisi olla?

Seuraavaksi matkamme jatkuu Kambodzhaan, pahamaineiseen Phnom Pheniin, josta ollaan sitten myöhemmin suunniteltu jatkavan Siem Reapiin. Must see-listallamme on esim. Toul Seong Genoside, punaisten khmerien kansanmurhasta kertova museo ja Killing Fields, sekä Angkor Watin maailmankuulu rauniokaupunki.

-Lotta