Saavuttiin Phnom Penhiin 19.9 iltapäivällä keskelle hiostavaa kuumuutta ja yllättävän pientä lentokenttää. Tai oikeastaan ei voi sanoa yllättävää, koska oikeastaan emme tienneet tästä maasta mitään. Matka jatkui tuk-tukilla keskustaan, "oikeita" takseja täällä ei ole. Matkalla saimme tuntumaa Phnom Penhin kaaosmaisesta liikennekulttuurista, tiet ovat osittain huonossa kunnossa ja skoottereiden selässä kulki kokonaisia perheitä eikä ajosuuntakaan näyttänyt olevan kaikilla ihan selvillä. Ohittaessaan meidät ihmiset hymyilivät iloisesti ja vilkuttelivat, herätimme huomiota, koska valkoihoisia täällä ei riverside-turistialueen lisäksi juuri näy.

Paikallista asutusta

Hotellilla saimme ystävällistä palvelua ja lysähdimme sängyille lepäämään. Emme jaksaneet tehdä muuta kuin käydä syömässä ravintolassa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Kävelimme hotellille, vaikka viiden metrin välein joku tarjosi tuk-tukia. Suunnistaminen täällä saattaa olla hivenen hankalaa, koska katujen nimet eivät ole näkyvillä. Eikä se tuk-tukilla ajeleminen kovasti budjettia syö, matka keskustan alueella maksaa 1-2 dollaria ja yleisestikin hintataso tuntuu olevan vähintään yhtä edullista tai jopa halvempaa kuin Thaimaassa. Kaupassa käynti on huvittava kokemus, kun vaihtorahaksi käteen isketään kahta eri valuuttaa, dollareita ja rielejä.

"Maisemaa" hotellihuoneen ikkunasta

Illalla luimme netistä tietoa paikasta, mikä saattoi olla pienoinen virhe. Tarinat tiilenheittohyökkäyksistä länsimaalaisia kohtaan ja skoottereilla kulkevista häikäilemättömistä varkaista saivat pientä levottomuutta aikaan, varsinkin kun kävelymatkalla näimme nuoren miehen kantavan selässään asetta ja hotellin aulassa oli erikseen aseet kieltävä kyltti. Kambodzassa onkin sodan jäljiltä mieletön määrä aseita ja eräs tuk-tuk kuski kysyikin haluammeko päästä ammuskelemaan, mutta tällä kertaa jätettiin väliin:P Myös maan ääretön köyhyys sai mielen matalaksi ja syödessämme yhdessä ravintolassa tuli äiti vauvoineen kerjäämään ja joku vanhus osoitteli tähteeksi jäänyttä ruokaa. Tuleehan siinä vähän huono fiilis kun itsellä on vatsa täynnä ja toisella ei ole mitään. Mutta kyllä tällainen paikka opettaa ja on täällä muutakin kun kaduilla nukkuvia ihmisiä.

Nyt kirjoittelen bussista kohti Siem Reapia, jonne matka kestää 6 tuntia. Kaupunki sijaitsee lähellä Angkorin rauniokaupunkia, jonne menemme huomenna koko päiväksi. Ainakin kuvat paikasta ovat upeita, toivottavasti paikka on maineensa veroinen nähtävyys.

Veera