Perkele, lento on peruttu!!! Siis se meidan sisainen lento. Koitettiin tossa tehda netissa check in, ja tuli vaan ilmoitus etta meidan lento on peruttu... Tommi soitti sitten lentoyhtioon, ja meidat on siirretty aikaisemmalle lennolle. Ihan hienoa toimintaa lentoyhtiolta, etta meille ei oltu ilmoitettu mitaan... Eli oli onni matkassa, etta mentiin ajoissa nettiin katsomaan. Tommilla tuli jo melkein paskat housuun ja Tarukin kavi vahan ylikierroksilla. Olis tullut aika kalliiksi jos ei nyt sit oltais selvitty ajoissa takaisin Aucklandiin, josta lento Suomea kohti sitten lahtee.

On tullut viimeisen blogikirjoituksen aika, ollaan nyt matkan toiseksi viimeista iltaa viettamassa taalla Queenstownissa. Saavuttiin tanne eilen riehakkaan Wanakan illan jalkeen. Wanakassa kaytiin illalla hostellin ravintolassa syomassa kuuden dollarin grilliruoat, ja jaatiin sinne sitten iltaa istumaan. Illan ohjelmassa oli karaokea, jota porukka kylla aika ansiokkaasti lauloi. Biisilistalta loytyi tasan yksi suomalainen biisi, Rasmuksen In The Shadows, ja sehan meidan piti sitten suomalaisina menna laulamaan. Yllattaen porukka tunsi biisin, ja saatiin viela seuraavanakin paivana kuulla paljon kehuja. Meilla ei ollut kameraa siella mukana, mutta saadaan varmaan muilta sitten kuvia etta paastaan nayttamaan teille.

Eilen iltapaivalla siis tultiin tanne Queenstowniin, ja kaytiin vahan shoppailemassa halpoja vaatteita. Sen jalkeen mentiin muutamien kavereiden kanssa syomaan paikalliseen Fergburgeriin, jossa kuulemma oli hyvat hampurilaiset. Tietamattomina sitten tilattiin Tommille kaikista suurin ja Tarulle toiseksi suurin purilainen, ja nehan oli ihan hillittoman kokoisia. Taru ei edes jaksanut syoda omaansa kokonaan. =) Illalla sitten lahdettiin taas hostellin baariin, etta nahtiin meidan kuski Lauren viela vikan kerran. Samoin meidan hyva kaveri Bob vietti viimeista iltaa meidan kanssa. Tietysti suunnitelmana oli menna vaan parille, mutta ilta venahtikin vahan turhan pitkaksi. Jatkettiin porukan mukana viela toiseen baariin, josta kylla onneksi osattiin sitten poistua suht ajoissa nukkumaan aikaisen aamuheratyksen takia. Tanaan oltiin paivaretkella Milford Soundilla, joka on tosi kaunis vuono taalla etelaisen saaren etelaosassa. Vuonoja on kaikkiaan 14, mutta toi Milford Sound on kaikista tunnetuin. Ajettiin bussilla sinne, ja jo matkalla maisemat olivat tosi upeita. Pysahdyttiin monissa hienoissa paikoissa. Perille paastya hypattiin laivaan, jolla tehtiin parin tunnin reissu vuonon paasta paahan ja takaisin. Laivalla pysahdyttiin viela merenalaiseen observatorioon, jossa paastiin meren pinnan alle tutkimaan paikallista merielamaa. Nahtiinpa laivamatkalla myos pariin kertaan hylkeita kollimassa rantakivikossa. Bussimatkalla takaisin Queenstowniin pain olikin sitten vasynytta porukkaa, ja ensimmaiset pari tuntia matkasta taisi koko bussi kuskia lukuunottamatta olla unessa.

Nyt sitten hostellilla hoideltiin noita lentoasioita, ja viela pitaisi jaksaa lahtea parille tuopille kavereiden kanssa, huomenna kun sitten suunnataan uuteen paikkaan ja kohti kotia, eika enaa nahda naita mukavia ihmisia joihin ollaan taalla tutustuttu. Hollantilaisen Bobin kanssa kylla jo sovittiin, etta joko me mennaan kaymaan Hollannissa tai se tulee Suomeen, sellainen henkinen yhteys Tommilla ja Bobilla taisi loytya. Meinasi varmaan muulla porukalla valilla hermot olla kovilla, kun pojat heittivat hulluja juttuja bussissa.

Terveiset viela kaikille sinne Suomeen, me ei varmaan enaa sitten itsestamme ilmoitella ennen kotiin tuloa. Aake, muista sitten hakea meidat kentalta kotiin sunnuntaina!

Hajotkaa pakkasaan, mekin hajotaan siihen pian... vittu.