Voi hyvat hyssykat, sehan on jo joulukuu ja 4. paiva, eli Suikeron syntymapaiva!

Pahoittelut blogiviiveesta, mutta tahankin loytyy kylla syynsa: kohtuuttomat nettihinnat ja sademetsien heikot signaalit. Nyt on tullut taitettua asfalttia jo 300km verran. Tosin vaaraan suuntaan. Ollaan siis edelleen pohjoisessa, kun paamaara siintaa 2800km etelampana. Taalla leirielama sujuu noviiseiltakin hyvien puitteiden ja kelien ansiosta. Tahan mennessa on maksettu vasta yhdesta leiripaikasta. Rannoilta kun loytyy suihkut, juomavedet, vessat ja jopa grillausmahdollisuudet. Ennen auton vuokraamista paasimme treenaamaan myos sukellustaitojamme. Vaatimattomasti tietysti Great Barrier Reefilla. Alkukankeuden jalkeen suklaaminen sujui merenneitomaisesti ja paasimme ihailemaan mm. haita, Nemoa, paijaamaan merikurkkua ja tuijottamaan jattimaisen simpukan sulkeutumista. Hulppea meininki.

Varsin mielenkiintoisesta paikasta, eli Cape Tribulationista, hiukan enemman. Leiripaikkamme sijaitsi kirjaimellisesti sademetsassa. Parkkeerasimme auton sammakoiden, lepakkojen, "australian kalkkunoiden", ynna muiden tuntemattomaksi jaaneiden elukoiden sekaan. Jannitysta oihimme lisasi myos kostea kuumuus, mika pakottaa jattamaan auton ovet ja ikkunat auki. Tama tietysti mahdollistaa epamiellyttavien vieraiden tulon yokylaan Saldona tahan mennessa yksi koppakoppakoppakuoriainen ja joku muu otykka. Taalla kaikkien hyonteisten koon voi muuten kertoa kolmella verrattuna kotimaisiin. Paikka oli pullollaan upeita "kodak-momentteja", mutta mereen ei ollut mitaan asiaa. Vesistojen vaarana ovat krokotiilit, rauskut ja marine stingerit (suomalainen nimi ei ole tiedossa), joiden kanssa et saa todennakoisesti toista mahdollisuutta. Kyseisella alueella Australian legenda, elainhullu tutkimusmatkailija, Steve Irwin vaihtoi hiippakuntaa juuri rauskun toimesta.

Tiet ovat toistaiseksi olleet kapeita ja kiemuraisia, mutta roudan jalkia ei ole onneksi havaittavissa. Liikenteeseen alkaa vahitellen tottua ja liikennesaannot ovat suurinpiirtein hanskassa. Mina ensin!! Liikenneympyrat ja ohituskaistat ovat tuottaneet tahan mennessa eniten paanvaivaa. Bensa on onneksi halpaa, 0.60 euroa litralta, joten antaa menna vaan. Muita kohtalotovereita taalla nakee enemman kuin tarpeeksi. Toisilla on viritetymmat vehkeet ja toisilla hieman vaatimattomammat. Vastaan on tullut mm. kolmen brittipojan huippuloyto, vain 300 000km ajettu, ilmastoimaton sydantensarkija, jossa he kaikki kolme siis sulassa sovussa nukkuivat. Ilmeet pojilla olivat muikeat, kun kurvasimme paikalle 5000km ajetulla, tuliteralla sotaratsullamme. Kiitos Kilroylle ja nuorimmalle Jappiselle hyvasta palvelusta. Onko lahjakortti taas hukassa?

Moottoritie on kuuma.

Ps. Lapasen haaste pyritaan toteuttamaan. Toivottavasti taustakuoron saestamana.