How ya doin'

Kuten viime jaksossa tuli mainittua, niin olimme lomilta lomilla Tasmaniassa viikon verran. Lomallahan tunnetusti tyoasiat jaavat hiukan vahemmalle Tasmaniassa oli matkaopusten ja matkasivustojen mukaan odotettavissa perussuomalaista kesasaata, eli 21 asteen keskiarvolla toteutettuna. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempaa ja lampotilavaihtelut menivat 1-30 asteen valilla. Rantavaatteita ei pahemmin tarvinnut rinkasta kaivaa. Saa saattoi vaihdella aivan uskomattoman nopeasti ja useaan otteeseen paivan aikana. Saat loivat meidat yhta allikalla kuin Johanna Tukiaisen taannoinen kommentti Iltalehdelle "kiitan Jumalaa kauneudestani".

Tasmaniasta loytyy Australian komeimpia rantoja, turkoosin kirkasta vetta, vuoria ja jopa lappimaista karuhkoa kesamaisemaa. Maisemat olivatkin saaren parasta antia. Paikkoja on helppo kierrella autolla huristellen lyhyiden valimatkojen ansiosta. Kapeita, mutkaisia ja huonokuntoisia teita loytyi taltakin puolelta Australiaa. Suurin riski teilla olivat kuitenkin pitkat tukkirekat, jotka ajelivat naita kapoisia teita jarkyttavan lujaa ja vetaen mutkat suoriksi. Naista Lonely Planetkin jo meita varoitteli. Australialaisten matkatovereiden meinasi kayda ohraisesti juuri kyseisen tieahneen tukkirekan takia.

Edella mainittujen matkaseuralaisten ansiosta tuli nahtya myos muutama uusi karvainen elukka. Ei Bono, emme nahneet sinua, vaan vompatin ja wallabeja. Tahan asti nahdyt "kengurut" eivat suureksi pettymykseksemme olleetkaan naita maankuuluja otuksia, vaan samperin wallabeja. Kohta kaksi kuukautta takana ja kenguru siis edelleen nakematta! Tiedatteko muuten mika on wallaben ja kengurun suurin ero? Nain suomalaisen silmin se on vain koko.

Lauantaina Australian tenniksen open ja maanantaina Big day out. Naista myohemmin lisaa.

Ps. Yllatys video-osastolla.