Niin se vaan taas aurinko nousi Houstonissa ja kokonainen päivä oli aikaa temmeltää. Dodge tulille ja kiertämään kylää. Aamulla lähettiin klo 11 ja päivän kohokohtanahan oli klo 15 jälkeen paikallisen karting -auton testaus ja tietenkin meleeeko leikkimielinen hampaat irvessä -kisa. Syötiin taas vaihteeksi aamupalaksi purilaiset vaikka kyllä alkaa niidenkin tarjonta ja syöminen täällä tökkimään ja kovasti. Vaatekaupoilla käytiin pällistelemässä ja hupparit t-paitoineen tarttu matkaan (hupparisvetari + 2 t-paitaa hintaan 15€!). Karting -rata aukesi tosiaan klo 15 ja sitä ennen postitelliin muutamia postikortteja ja tällä kertaa jopa ONNISTUNEESTI. Paikallisesta postin putiikista ei löytynyt tosin edes postimerkkejä, kai nuo postikortit on vaan niin katoavaa kansanperinnettä. En kyllä pistä pahakseni.

KARTINGIN AIKA! Täpinöissämme ilmoittauduttiin mukaan. Ensin tietenkin amerikkalaiseen tyyliin täyteltiin lippulappuset missä luvattiin olla haastamatta järjestäjiä oikeuteen jos onnettomuuden seurauksena joku kuolee, loukkaantuu tai muuten rikkoo itseään tai omaisuuttaan. 1½ tuntia odoteltiin että oli meidän startin vuoro! Ilmeet oli taas kun kakaroilla jouluaattona kun päästiin 100km/h kulkevan "ruohonleikkurin" rattiin ja sisäradan lähtösuoralle. "Muistakaa perkele että kuka tekee nopeimman kierrosajan, tekee tämän radan Suomen ennätyksen!" -kaikui suoralla ennen kuin lupa lähtöön saatiin. Muutama kierros totuteltiin ja ajeltiin eläkeläistyyliin ja sitten ei muuta kun urku auki ja 20 kierrosta niin täysillä että kylkiluut rutajaa pohjanmaalasesti sanoottuna! Ilman haavereita selvittiin tietenkin vaikka kerran 360 astetta tulikin spinnailtua rengasvallien kautta mutta nokka menosuuntaan päin ja raivolla ruutulippua kohti. Kisa meni tiukemmalle kun osattiin odottaa, kaksi ennenkin rataa ajanutta jenkkisotilasta tosin pesivät meidät mutta alle viidellä sekunnin kymmenyksellä. Meistä kukaan ei kuitenkaan yhtä tehokasta karting -autoa ollu koskaan ajanut missään. Tässä vielä tilastoa:

Mikko.....26,363 (Houston Karting Track -Suomen ennätys;)

Jyri........26,371

Kimmo...26,378

Tuomo...26,698

Antti.......27,043

Kädet melkosen muussina sitten jälkipeleihin hotellille,jossa päätettiin että revanssi otetaan Las Vegasissa! Illan päätteeksi sitten syömään viereiseen meksikolaisten pitämään mereneläviin erikoistuneeseen ravintolaan. Syödään nyt sitten kunnolla kun Meksikonlahti kerran jää tämän illan jälkeen kokonaan taakse. Itse kokeilin uppopaistettua alligaattoria alkupalaksi, jonka perään otin kissakalaa ja ravulla täytettyä jättiläiskatkarapua. Niin ja tietenkin porukalla kokeiltiin oystereita, juuri niitä kämmenen kokoisia kuvottavan näköisiä, hajuisia ja tuntuisia jättisimpukoita mitälie. Oysterit tuntui ällöttävältä mutta ei ne nyt pahoja ollut. Samaa ei voi sanoa raputäytetyistä rapumeiningeistä: "Hyi saatana, miten voi joku ravintolasafka olla näin paskan makuista" oli pöytäseurueen tuomio mutta illan yllättäjä oli todellakin alligaattorin liha! Voe tsösses kun niitä olis voinu useammanki rasian popsia! Etenkin kun alligaattoreita ei enää muutenkaan loppureissulla edes nähdä!

Täältä Houstonista alkaa meidän aavikkoralli, matkaa jäljellä noin 3000 kilometriä, joista 1700 tulemme paahtamaan kahdessa päivässä, jotta loppupäivät voidaan ottaa sitten mahdollisimman vähällä sykkeellä. Nyt Teksas, huomenna ja ylihuomenna New Mexico ja Arizona. Toisinsanoen Houston, Texas -> Tucson, Arizona kahdessa päivässä. Sitten se ylenpalttinen paahtaminen on kutakuinkin ohi! Palaan asioihin todennäköisesti parin päivän päästä, aavikolla huoltoasemia on tosin 300-500 kilometrin välein, joten voimme päätellä esimerkiksi nettiyhteyksistä jotain? HEEEIPPA!