Philadelphia nähty, matka jatkuu. Vai jatkuuko? Ainakin helvetin työläältä se saatiin tuntumaan. Kun hotelli saatiin näkymään peräpeilistä niin tarkoitus oli mennä urheilukaupan kautta ja hakea sieltä Jyrille Flyersin pelipaita. Vituiks meni, tosin tässä vaiheessa ei vielä tiedetty mitään miten vittumaiseksi voi reissun teko mennä.

Kohti Washington D.C:tä oli suunnitelma ja sitä mahtava nitroseurue lähti tavottelemaan. Philadelphiasta poispääsy oli yhtä helvettiä, meni oikeasti pari tuntia että päästiin pois siitä kylästä. Tässä vaiheessa vitutuskäyrä alko olemaan jo punasen puolella. Mutta sitte todellisuus iski ku tuhat ghettobängeriä ja alko sataa lunta. Lämpötila pakkasella ja puolessa tunnissa tiet tamppaantu niin liukkaaksi ettei välttämättä Suomessa ole tullu semmosta nähtyä. Siellä oli jenkit vituillaan ku amerikkalainen donitsiaamupala. Kävelyvauhtia mentiin ja Nitron perä senkun piirteli tiehen siniaaltokäyrää. Matkalla nähtiin reilusti yli kymmenen jenkkiä tuhannen solmussa tienposkessa ja hitusen jännitti itteäkin se meininki. Tuntitolkulla kiikuttiin kävelyvauhtia, jonka jälkeen ihme kyllä tie aukeni. Tässä vaiheessa oli vielä 400 kilometriä hotellille mutta usko alkoi vähitellen palautua.

Aikasempien kokemusten jälkeen päätettiin että koska välillä liikennejärjestelyt on päin persettä ja kartat on niinikään sieltä, ostettiin sitten porukalla uusi ja upea navigaattori! Alle 100 euroa jäi hinnaks ja saattaapi melkeimpä olla paras ostos tällä reissulla tähän mennessä. Navigaattori ja Nitron takapenkin poikakuoro johdatti Jyrin virheettömästi hotellille, tietenkin McDonaldsin kautta ettei nyt ihan terveysintoiluks mene tää touhu. Mustiahan se näyttäis tääki seutu täynnä olevan mutta kunhan nyt vedetään nopeesti tirsat täällä ja painutaan pois täältä. On nimittäin kaks parisänkyä...viidelle jätkälle. Mutta makso alle kympin kärsältä. Yeah!