Joulu on taas, joulu on taas, lasillinen täynnä VOTKAA!

Hiiohoi Panama City! Minigolffia ja olutta. Aaton aatto vietettiin hurjassa humalossa Coyote Ugly:ssä. Oikein kivakivakiva baari änd the tääb was ouppen! Aattoa edeltävä päivä meni siis aika huikeissa hutikoissa pitkin ja poikin Panama Cityä. Kavereita tehtiin ja loppujenlopuksi punaniskat nosti kuppia meijän seurueelle koska oltiin Euroopasta ja amerikkalaisten sotilaiden liittolaisia ja koska ollaan aikoinaan pistetty kommareille kampoihin.YEEHAW!

Mitä jouluaattoon tulee, darraa oli ilmassa ja nohevimmat pysty melkeimpä käsin koskettelemaan tuota mystistä kanuunaksikin kutsuttua otusta. Aamupäivällä darra käytiin huuhtomassa uima-altaalla palmujen juuressa ja pikkupikkupikku päiväunien jälkeen muutama Budweiser oli se lääke, jolla joukon olo lopulta pelastettiin. Päiväunien jälkeen oli JOULULAHJOJEN AIKA!! Kaikkien oli ostettava Wal Martista vähintään viidellä dollarilla lahja, jotka jaettiin sattumalta jätkien kesken. Itsehän ostin meikkivoidetta... Ja sain Gremlins -leffa DVD:n. Muita lahjoja oli laatikollinen sokeritahnalla kuorrutettuja cupcakeja, support our troops -viltti ja ovikyltti. Paikallisesti f*** yeah!

Seuraavaksi Antin yhteenveto reissusta tähän mennessä:

11 päivää takana ja jenkkilää on tullu nähtyä jo monelta paikkakunnalta sekä paikalliset tavat tuntuvat aina yllättävän. Tuorein tapaus oli paikallisessa saluunassa, jossa meni vessaan niin siellä oli ihmisiä töissä pesemässä sinun käsiä ja harjamaassa selkääsi. Tosin paikalliseen tapaan vessassakin piti antaa tippiä...Siinä USA on jännä paikka, että hinnat joka osavaltiossa ovat erilaisia ja se riippuu verotuksesta. Kannattaa ottaa selvää jo etukäteen verotuksesta niin säästää dollareita! Toisin kuin Suomessa tuotteiden hinnat kaupassa eivät pidä aina paikkaansa, sillä verot lisätään joskus vasta kassalla maksettaessa. Toinen asia, joka aina jaksaa hämmästyyttää on paikallinen ruokakulttuuri. Ei ihme,että porukka on painavempaa sorttia kun aamupalalla on tarjolla donitsia ja kauheeta pullamössömättöä. Pikaruokapaikkoja on joka paikassa vieri vieressä. Paras tapa kommunikoida paikallisten kanssa on rallienglanti sillä murteet ja puhetyylit vaihtelee paljon amerikan sisällä. Täydellisesti lausuttu englanti ei mene läpi mene bensa-asemalla, jossa on intialainenmyyjä. Sen jälkeen on otettava kunnon lausutaan miten kirjoitetaan lontoo käyttöön niin bensan osto käy kuin vettä vaan :) Tarinaa ois kosolti enemmän, mutta kaikki hyvä aikanaan. Hyvää joulua, hevisaurus soi ja tanhut alkaa!