Sataa. Pilvista. Ei paase hyppaamaan laskuvarjolla. Taupossa mitaan muuta tekemista? Kylla myo jotain keksittiin.

Eilen viela ennen tanne lahtoa kaytiin Rotoruassa tutustumassa Te Puiaan: geotermaaliseen alueeseen ja maorikylaan. Hyvin turistisoitunut paikka, ei ihan meidan juttu. Tulipahan kuitenkin nahtya. Maoriesitys oli hieno, ainakin niilta osin, kun turisteja ei vedetty lavalle pyorimaan. Puistossa tutustuttiin kupliviin mutalammikoihin, kuumiin lahteisiin ja muuten vaan hoyryaviin kasoihin. Odoteltiin suurimman geysirin purkautumista istuskellen lampimilla kivilla. Rauhassa yritettiin evastella ja jouduttiin kiinalaisturistien saartamiksi. Sen sijaan, etta olisivat kuvailleet luonnon ihmeita, innokkaat rapsijat valitsivat meidan kohteekseen. Yrita siina hymyilla suu taynna avokadoleipaa, kun joukon jokainen haluaa poseerata yksin ja pareittan meidan valissa, takana ja ymparilla. Ikina ei ole tuntunut olo enempaa sirkuselaimelta. Ehjina kuitenkin selvittiin ja geysir posahti 30 metrin korkeuteen. Bussia odotellessa istuttiin sitten nettikahvilassa ja tehtiin hirmu couchsurfing requestien lahetysurakka.

Kun saavuttiin Taupoon, saa oli hirvea. Tuuli, satoi, oli kylma ja Lonely Planetin kartan tiet ei kiemurrellut oikealla lailla. Se valehteli, kyse ei ollut suunnistustaidoista. Arsytti. Loydettiin kuitenkin hostelli, syotiin ja olo parani. Illalla pyykattiin menestyksella. Kuivurista kun otettiin vaatteet, ne oli melkein marempia kuin sinne laitettaessa. Taalla ei pyykki kuivu narulla, kun ilma on niin kostea. Laitettiin toinen kierros kuivausrumpua ja onnistuttiin. Kai.

Tana aamuna oli siis tarkoitus skydivata. Taivaalla oli kuitenkin liian paksu pilvikerros, joten lahdettiin vaellukselle Huka Fallseille. Matkalla nahtiin muutamia ihmisia, sadsemetsaa ja kuumia lahteita, joissa saattoi lillua ilmaseksi. Tuollasia kun olisi kotonakin. Loydettiin myos pari salaista Pocahontas-rantaa, yhdessa puu melkein kavi juttelemaan. Lounaan/paivallisen jalkeen ollaan vaan nukuttu, luettu ja pyoritty ympariinsa. Seikkailukaupungissa ei voi tehda paljoa huonolla saalla. Eilen villiinnyttiin ruokakaupassa ja ostettiin pepsia ja suklaata (melkein willy wonkan suklaalevyjen veroista, kaarepapereiltaankin: melkein odottaisi loytavan kultaisen lipun sisalta): niille loytyi kayttoa tanaan. Toivottavasti huomiseksi selkenee saa, alakerran mies sita vahan lupaili. Jos hyvin kay, paastaan siis hyppaamaan ennen Napieriin lahtoa. Saa nahda.

Pitaa katsoa, jos joskus saadaan kuvia ladattua koneelle, nyt pitaa tyytya noihin valmiisiin kuviin, joita tama pakottaa laittamaan jokaisen merkinnan yhteyteen.