Ensimmainen viikko on vierahtanyt alyttoman nopeasti, ja tanne kirjottaminen viivastynyt vahan. Matka aloitettiin Aucklandista, jossa hengailtiin muutama paiva. Nahtiin Satua, joka toimi meidan kehailijoiden turistioppaana. Syotiin mansikoita, nautittiin auringosta ja kaupungista, juhlittiin hostin tyttaren 21-vuotissynttareita "fairytales on acids" -teemalla. Pitaa pitaa naamiaiset, kun paastaan kotiin!

Aucklandista jatkettiin Whitiangaan, Coromandel Peninsulalle. Nukuttiin hostellissa, valitettavasti dormroomit oli taynna, niin jouduttiin kalleimpaan huoneistoon halvimmalla hinnalla. Melkein harmi. Tehtiin pyoraretki Hot Water Beachille (meren rannalle saattoi kaivaa kuopan (tai valloittaa toisen jo valmiiksi kaivaman) ja se tayttyi kuumalla, jopa tulisella vedella. jalat paloivat, kun astuttiin varomattomasti huonoon altaaseen) ja Cathedral Covelle (kavelymatka sinne kaunis, samoin rannat ymparilla, itse luolasta ehka pidetaan liikaa melua); sellanen reilu maraton makia ylos alas. Pyorat pitivat jatkuvaa konserttia erilaisin napsauksin, ritinoin ja posahduksin, kettingitkin tippuivat valissa, jottei matkasta tulisi liian tylsa. Illaksi paastiin takaisin hostellille naantyneina ja nalkaisina, ja syotiin aivan liikaa (eipa tee vaniljajatskia vahaan aikaan mieli.) Oli mahtava paiva!

Kun saatiin kamppeet kasattua Whitiangasta, noustiin Rotoruan bussiin. Outua kylla, ei haistettu madan kananmunan hajua, josta meita oli paljon varoiteltu. Huomattiin se vasta toisena paivana kaupungissa. Surffattiin Jefferyn, Vickin ja Michaelin (miten pikkupoika voi puhua kuin taysi britti, kun molemmat vanhemmat vaantaa kielta vahvalla Uuden-Seelannin aksentilla?) luona. Paivat kylla venyivat niin pitkiksi, etta ei hirveasti ehditty viettaa aikaa perheen kanssa. Eilen lahdettiin jo ennen seitsemaa Waitamoon, matka kesti kolmisen tuntia, hyvaa aikaa nukkua. Bussilla matkustaminen on taalla paljon ihmisystavallisempaa (?) kuin kotona: kuskilla on aina nimilista matkan varanneista ja ovella kaydaan nimet lapi, jottei kukaan eksy vaaraan autoon ja jotta kaikki on varmasti mukana. Varmaa ja hauskaa. Lisaksi kuskit tiedottelevat matkatietoja ym. sekalaista kohtuullisen usein ja huolehtivat, etta sellaisetkin, joille seutu ei ole ihan niin tuttua, osaavat nousta oikealla pysakilla. Waitamo Caves Adventureseilta oltiin varattu Haggas Honking Holes -seikkailu, kiiltomatoluolissa black water raftingia. Esitteessa luvattiin Indiana Jones abseiling in the washing machine, ja sita se todellakin oli. Ahtaita tunneleita ja isompia luolia, vesiputouksia ja tunneleita niiden takana, koysilaskeutumista (mika on oikea suomalainen sana?), kalliokiipeilya, ryomimista, kiiltomatoja katossa. 50-70 metrin syvyydessa kaytiin. Markaa matkaa lupailtiin alusta asti, muttei silti arvattu, etta se niin markaa olisi. Kannatti lahtea, aivan mahtavat nelja tuntia!