20.-22.8 Bali (Kuta Beach), Indonesia

Jo heti lentokentältä lähtien huomasi ympäristön muuttuneen Singaporen tyylikkyydestä ja sujuvuudesta täysin toiseen. Viisumijonon muotona oli itäblokistakin tuttu kaksi vastakkaista tiskiä ja neljätoista tympääntynyttä virkailijaa. Tullimuodollisuuksien jälkeen vastaan iskivät lievästi sanottuna yli-innokkaat kauppamiehet, jotka vilkutuksin ja "Yes, boss"-huudoin koittivat kiinnittää ohikulkijan huomion ja kaupata rahanvaihtoa, taksikyytiä jne.

Suunnitelmanamme oli ollut ottaa paikallinen bussikyyti Kutan Beachin alueelle, mutta saarelle laskeutunut pilkkopimeys ja hiipivä väsymys saivat matkalaiset luopumaan aikeesta ja käyttämään sinnikkään taksisuharin palveluita rannan tuntumaan pääsemiseksi. Matkaahan Denpasarin lentokentältä Kutalle on ainoastaan kolmisen kilometriä, joten matkan hintakaan ei tinkimisen jälkeen päätä huimannut.

Seuraavana tehtävänä oli majoituksen etsiminen, joka ei pilkkopimeillä kujilla ohisuhaavien skoottereiden ja kännisten brittien keskellä ollut ihan helpoimmasta päästä. Suurin osa potentiaalisista yöpaikoista oli joko täynnä tai yli budjetin, mutta noin reilun tunnin sinnikkään taivaltamisen ja viidentoista hostellin läpikäymisen jälkeen päädyimme jo ennakkoon Lonely Planetista bongaamaamme Mekar Jayan bungalowikylään, jossa saimme kahden sängyn huoneen kohtuulliseen 150 000 Indonesian rupian (IDR) eli noin 15 euron hintaan. LP:n suosituksista hinta oli lähes tuplaantunut, mutta myös Kutalla aika ja suosion lisääntyminen ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä ja hinnat kohonneet rivakkaan tahtiin länsimaisten ihmismassojen rynnistyksen myötä.

"Länkkärit" olivatkin ylipäätään hallitsevin osa Kutan katumaisemaa: lähes kaikki infrastruktuuri ja palvelut on rakennettu palvelemaan turistimassoja eikä saaren omaa kulttuuria ole lähes missään nähtävissä. Sinällään huvittavaa olikin, että lähimmäs paikallista kulttuuria pääsimme idyllisen majapaikkamme sisäpihalla, jossa henkilökunta hoiteli hommiaan omaan leppoisaan tyyliinsä. Astuminen kadun vilinään oli sen sijaan kaikkea muuta kuin leppoisaa: mikäli onnistui selviämään hengissä kapeilla kaduilla kaahaavien skootterien seassa, oli seuraavaksi edessä yli-innokkaiden katukauppiaiden ja muiden "alan ammattilaisten" väistely.

Totta on, että Kutan ranta ja aallot ovat varmasti surffarien mieleen, mutta muu meininki ei kyllä allekirjoittanutta sytytä, ainoita merkkejä paikallisesta kulttuurista kun ovat katuja värittävät suitsukeastiat. Onhan se tietysti tietyllä tapaa hauska testata tinkimistaitojaan katukauppiaiden kanssa ja vääntää alunperinkin alle kymmenen euron hintaisista shortseista toista minuuttia, mutta pidemmän päälle koko meininki lähinnä etoo. Siksi onkin onni, että jo huomenna kutsuu Bali-kokonaisuuden toinen saari, Lombok, ja (toivottavasti) erittäin idylliset Gilin saaret.

Lopuksi vielä paikallisesta hintatasosta hieman: pullovesi 1,5 l 2000 IDR, olut 0,33 l 16 000 IDR, ruoka-annos 20 000-40 000 IDR, surffilauta 50 000-100 000 IRD/päivä, yöpyminen 150 000 IDR per yö (3 hlöä). Kaikki hinnathan ovat luonnollisesti paikalliseen tapaan neuvoteltavissa ja viimeinen hinta selviää usein vasta kaupasta lähtemisen jälkeen :D Ja siis selvyyden vuoksi vielä: 10 000 IDR = 1 euro.

ps. En tiedä onko kyse markkinoinnin onnistumisesta vai mistä, mutta lähes kaikki kaduilla myytävä skootteribensa on pakattu litran lasisisiin Absolut-pulloihin. Voi siis jälleen olla syystä ylpeä pohjoismaisista juuristaan... :D

pps. Paikallisista hitaista nettiyhteyksistä johtuen reissukuvat tulevat tänne ja Flickriin myöhemmin. Kirjoituksen yhteydessä näkyvä idyllinen patsasmaisemakin on siis valmis pohja ja hyvin kaukana Kutan hulivilinästä.