Taas on aikaa kulunut ilman blogimerkintaa. No tassapa teille kerralla enemman luettavaa....

....

Matka kohti Koh Samuita alkoi vauhdikkaasti. Kuudelta länkkärit ilmastoituun bussiin, lähestulkoon sovittuna aikana, ja bussi liikkeelle. Seuraava pysähdys koitti vasta 7 tunnin päästä kun Koh Taolle matkaavat pudotettiin satamaan. Harvinaisen tehokasta toimintaa paikallisilta.

Loppuyö olikin sitten perinteistä aasialaista tehokkuutta. Meidät matkalaiset jätettiin aamulla neljältä bussifirman taukopaikalle odottamaan seuraavaa kuljetusta. Kahdeksalta saapui seuraava bussi jolla matkasimme tunnin verran Surathanin satamaan odottamaan vielä melkein tunniksi laivan lähtöä. Laivamatkan ja tuskanhiet irrottaneen ralliminibussimatkan jälkeen saavuimme perille Chaweng-rannalle puolenpäivän aikoihin.

Koh Samuista huomasi heti että saari elää lähinnä turismilla ja low seasonin aikaan paikka oli melko autio. Chawengin rantatie oli käytännössä ainoa paikka, jossa kaikki kauppiaat jaksoivat pitää putiikkinsa auki, mutta ei asiakkaiden virta sielläkään suurta ollut. Mekin päätimme parin päivän jälkeen vaihtaa melkein kilometrin päässä rannasta olleen bungalow-majoituksemme rannan viereiseen hotelliin. Tätä tukikohtana käyttäen olikin hyvä keskittyä itse asiaan, eli reissumme ensimmäiseen kunnon rantalomaan. Aikaa tähän kaikkeen koko loppuviikko.

Pojat, Otto ja Hannu, saapuivat keskiviikkona. Alunperin meidän piti tavata jo Bangkokissa, mutta he olivatkin viihtyneet Kambozan viskien äärellä suunniteltua pidempään. Samoin, taisipa jäädä Vietnamin ja Laosin kiertelytkin pojilta kokonaan seuraavaan kertaan. Toisaalta, juuri noinhan reissun päällä pitääkin toimia, seurata vaistoaan ja auringonlaskua. Joka tapauksessa tätä oli syytä juhlia: Maanmittarikillan perinnesitsit ajoittuivat Otaniemessä sopivasti torstaille, joten tottahan toki meidänkin oli osallistuttava hengessä mukaan juhliin. Auringon laskiessa viritimme mattomme hiekkarannalle ja sitsasimme loppuillan tähtien valossa ja rannalla tasaiseen tahtiin välkkyvien epämääräisten ilotulitteiden välkkyessä. Ei ollenkaan hassumpi ympäristö kunnon sitselle. Oton ja Hannun laivassa kohtaamat kolme ruotsalaista saapuivat paikalle sopivasti sitsien loppupuolella, eli joskus lähempänä yöyhtä . Puolen tunnin jälkeen pojilta tuli hauska kommentti: osaamme kuulemma melkeinpä enemmän ruotsalaisia juomalauluja kuin he, vaikka pojista kaksi olikin teekkareita. Illan kruunasi jatkot lämpimässä meressä uiden, mutta tästä kaikesta huolimatta mieleenpainuvinta oli kuitenkin Artun soitto suomesta: Teekkarin silmät meinasivat jo kostua kun sai laulaa Ikuisen teekkarin laulun yht'aikaa muiden mittareiden kanssa. Meillä toki omat sitsit olivat päättyneet tässä vaiheessa jo aikoja sitten.

(Juha)