No niin, eka kohde maailmanympärysmatkallamme oli Rio de Janeiro, jonne saavuttiin Lontoon kautta heti torstai-iltana. (Heti kerronkin, että olenkin ottanut kuvia sinne kansioon aina näihin kirjoituksiin pohjaten, joten sieltä löytää viitteet juttuihini!!!). Oli muuten erinomainen BA:n kone, esim. oma telkkari kaikilla edessä. Katsoinkin mm. Mamma Mia elokuvan jopa kahteen kertaan, kun se oli niin loistava ja ABBA:n sävelet ovat aina vaan niin mukaansa tempaavat.

Rion ykköskohde on COPACABANA, yli 4 km kaartuvaa rantaa, kylpee auringossa, kappale kauneinta maailmaa, olikin meidän hotellin edessä. Se on niin henkeäsalpaava että polvet loksaa. Siellä vietetäänkin 2.5-3 miljoonan ihmisen kanssa Uutta Vuotta siten, että ihmiset pukeutuvat valkoisiin (symboloi puhtautta) ja keltaisiin (symb. rahaa) vaatteisiin ja ostavat rannalta valkoisia liljoja tai ruusuja, jotka sitten heitetään mereen, jotta positiiviset asiat toteutuvat sekä lopuksi kastaudutaan mereen puhdistautumisen merkiksi.

Toinen vaikuttava ranta tietenkin on IPANEMA, josta onkin tuhansia tarinoita. Mm. Frank Sinatrahan lauloi tästä aikoinaan. Asunnot kuulemma rantakadulla ovat tämän mantereen kalliimmat, ei ihme, koska auringon nousut ja laskut Ipanemalla ovat upea spektaakkeli. (Paras meininki olikin todella lauantaina ja ihmiset valloittavia ja vapautuneita ja estottomia, vau, huikeaa!).

SAMBAKOULUT ovat elämäntapa, jota eletään vuoden ympäri, ei siis vain helmikuisten karnevaalien aikaan. Niihin saa mennä tutustumaan milloin vain ja kannattaakin, koska ne ovat valtavan suuria: Jäseniä kilpailuissa tulee olla 2500-4500 paraatissa ja sen on suoriuduttava 65-80 minuutissa, huh-huh, kun vertaa meidän voimisteluseuroja. Ei silti, onhan Riossa n. 6 milj. asukasta, ympäristö mukaan lukien arvellaan luvuksi jopa 13 milj. ja Sao Paolossa vielä puolet enemmän.

Tuollaisiin asukasmääriin ajateltuna, ei ihme että "juotavakulttuuri" on Brasiliassa aivan omaa luokkaansa. Esim. kaupungin pienissäkin mehubaareissa on yli 50 erilaisesta hedelmästä tehtyjä tuoremehuja ja niihin kun sekoittaa paikallista cachacaa (sokeriruokoviinaa) niin saadaaan CAIPIRINHAA. Parasta kuitenkin on kookospähkinävesi, jota mm. käytettiin sen ravintosuolojen takia toisen maailmansodan aikana suonen sisäisenä fysiologisena liuoksena! Myös aamiaisellamme oli sellaisia tuoremehuja tarjolla, joista en ollut kuullut edes nimeä (ks. kuvassa valmiina nimikyltit mehukoneen sivuissa vaihdettavaksi).

Tärkein nähtävyys on CORCOVADO vuoren huipulla (ks. videopätkäni otettu junassa huipulle mennessämme soittajat ja laulajat yllättivät tunnelmallisesti matkaajat) KRISTUS-PATSAS, yksi maailman 7 ihmeestä (uudesti äänestetyistä) ja onkin tosi,tosi mahtava. Toinen mahtava on SOKERITOPPAVUORI eli Urca. Se on 600 milj. vuotta vanha graniittikivi ja on yksi maailman eniten valokuvattuja matkailukohteita.

Vähäisimpänä ei voi myöskään mainita kohdetta JARDIM BOTANICO, Rion kasvitieteellinen puisto, jossa esim. orkideioja on 600 eri lajia. Sielläkin näki paljon omaa CARIOCA väkeä. Carioca on paljon muutakin kuin vain nimitys henkilöstä, joka on syntynyt tai asuu Riossa. Se tarkoittaa mielentilaa, mielen keveyttä, olla luonnollisesti iloinen, vastaanottavainen ja sympaattinen.

Hauskaa oli myös reissata busseilla (aivan ilmaisia, kun lippu maksoi 2.10 Brasilian REAL:a ) ja metrolla ympäri ämpäri ja seurata cariocoita, niin huikeaa kansaa, että Rioon tai Brasiliaan kannattaa palata joskus!!!

Eiköhän tässä ollut eka matkablogijuttua jo tarpeeksi. Matkamme jatkuu kohti Perun Limaa ja Cuscoa, Chilen kautta, ja seuravaan kohteeseen eli Machu Piccuun, joka onkin taas yksi maailman suurista ihmeistä: Etukäteistietoni: Cusco on Inkojen valtakunnan tärkein kaupunki, inka- ja siirtomaakulttuurin yhdistelmä 3300 metrin korkeudessa. Kolmen tunnin junamatkan päässä Cuscosta on Machu Picchun rauniokaupunki vuoren huipulla. Machu Picchua pidetään mantereen merkittävimpänä nähtävyytenä…eli voi vallan valtavaa, mitä taas edessä on…