Matkattuamme Riosta bussilla Sao Paoloon, oli se taas huikaiseva kokemus kaksi-kerros-luxus-bussissa, josta meille oli parhaat paikat toka kerroksen ikkunat edessämme. Homma oli tosi tarkkaa, matkalaukkuun tuli oikein tarra, kuten lentokoneissa. Meille jaettiin matkaeväät, mehua ja makeisia ja keksejä sisältävä pienoisbussilaatikko. Tyyny ja filtti oli jaettu jo valmiiksi istuimille.

Ylhäältä bussista nähtiin paljon, mm.Rio Grandea, köyhien flavela-asutusta ja jyrkilläkin rinteillä brassi-lihakarjaa. Kyllä Sao Paolo näytti meille parhaat puolensa, kun valtatieltä näkyi vain upeita pilven piirtäjiä ja silmän kantamattomiin asuinkerros- tai businesstaloja.

Sao Paolon lentokentältä matkasimme Chilen Santiagon kautta Perun Limaan. Vaikka Perussa on 29 milj. asukasta ja Limassa n. 9 milj., oli se surkeaa katsoa, kuinka he elävät siellä kuin 50- lukua. Köyhyys näkyy joka puolella. Kadut ovat aivan surkeassa kunnossa ja likaiset. Säälittävän alkeellista näkyy katuelämässä: Esim. naisia lehtileikkeiden jakajina kirjaavat katukäytävällä aamulla aikaisin istuen ruutuvihkoihinsa mitä mainoksia he blokkavat jaettavaksi mihinkin pinoon voi, voi. Limassa kävellessämme katsastamassa ympäristöä, satuttiin näkemään juuri konfirmaatioon meneviä, juhlatamineissaan olevia limalaisia.

Limassa oltiinkin vain yksi yö.