Maanantai (3.12) oli viimeinen päivä Koh Makilla ja se meni vatsataudin vuoksi vain lähinnä levätessä. Vessassa sai viettää riittävästi aikaa ja snadia lämpöä oli myös. Olo oli varsin kipeä. Hieman jäi harmittamaan, koska silloin oli vielä tarkoitus zygäillä saarta ympäri ajan kanssa ja zygäkin oli vielä vuokralla. Tiistaiaamuna piti sitten jatkaa matkaa, joten päätin laittaa tulpan perseeseen, eli vetästä imodiumit pöytään, jotta pystyy matkustamaan. Speedboat lähti Makilta mantereelle 10.30 ja siinä kesti vajaa timma, jonka jälkeen hetki venailua Tratissa mantereella, josta matka jatkui minidösällä Bangkokkiin. Dösässä ei onneksi ollut meidän lisäksi kuin yksi pariskunta, joten ei tarvinnut lusia kipeänä polvat kurkussa. Bkk:ssa oltiin perillä joskus klo 16 ja Marko&Anna jäi sinne, josta lensivät tänään himaan. Dösä saapui Victory monumentille, josta otin taxin alle ja painelin southern bus stationille. Ruuhkien vuoksi matkassa meni melkeen tunti. Steissillä olin joskus viideltä ja "ilokseni" sain kuulla, että seuraava dösä PKK:hon lähtee vasta klo 20! Voin sanoa, että tossa vaiheessa enää venailu ei paljoa kiinnostanut.

Dösäkin lähti toki 45 minsaa myöhässä ja toisin kuin yleensä täällä se oli aikamoinen romu. Koko matka oli hirveetä rynkytystä ja törkee meteli rynkytyksestä johtuen. Sekös sairasta matkustajaa taas lämmitti. Nukkumisestakaan ei tullut mitään. Klo 01 vihdoin olin perillä Prachuapissa ja kerrankin toivoin, että vastassa olisi edes yksi sisäänheittäjä tarjoamassa majoitusta. Tarjontaa olikin tasan se yksi, joka tarjosi kämppää 350 bahtilla kilsan päästä, ilmastoinnilla ja omalla vessalla. Kuulosti siinä vaiheessa hyvalta ja tartuin tarjoukseen. Ja nyt vaihdoin olosuhteiden pakosta hotlan koneella kirjottamaan tan loppuun :) Tolla tabilla bloggailu on aika hermoja raastavaa ja hidasta, vaikka muuten todella hyva reissukaveri onkin. Tarjoukseen tarttumisen jalkeen tan jaban joku frendi heitti mut tuk-tukilla kampille ja matkaa olikin ehka joku kolme kilsaa. Vastassa oli kerrostalon kokoinen kielimuuri, mutta kamppa oli ihan siisti, tosin hinta nousi matkan aikana 400 bahtiin (10e), mutta kylla siita luukusta sen verran viitsi maksaa. Fyrkat vastassa ollut kundi halusi heti handuun ja niin toimin. Taman jalkeen toivottelin hyvat yot, kunnes huomasin, etta tuk-tuk kuski seisoi viela oven takana ja sekin pyyteli fyrkkaa. Eka kelasin, etta en oo maksamassa mitaan, koska toki oletin, etta ne oli keskenaan jo hommat sopineet ja kun kampan hintakin nousi matkan aikana. Noh, 50 bahtia se oli vailla ja loppujen lopuksi heitin sen sille kuskille. Lohdutin itseani silla ajatuksella, etta se vasyneen ja kulahtaneen nakoinen vanha papparainen varmasti tarvitsi sita fyrkkaa enemman kuin mina :)

Seuraavana aamuna (5.12) paatinkin lahtea heti etsimaan uutta kamppaa, koska sen hetkisen mestan sijainti oli niin huono. Oikeestaan kolme kilsaa oli matkaa ihan mihin tahansa ja julkisia taalla ei ole. Olin etukateen yhta mestaa ziigannut netista ja vihdoin kun tunnin ja ehka reilun viiden kilsan kavelemisen jalkeen sen loysin, niin se oli tietysti taynna. Pari muuta kavin sen jalkeen ziigaamassa, mutta ei kelvannut, koska olin jo paattanyt, etta nyt halua vahan paremman luukun loppureissun ajaksi ja kun kipeenakin on. Monta tuntia pyorin pitkin stadia ja pettyneena sen jalkeen vaelsin takaisin kampille. Kampilla ihme kylla netti toimi (eka kerta talla reissulla) ja loysin netista Prachuap beach hotel nimisen mestan, joka oli netin mukaan taynna, mutta ziigasin kuitenkin osoitteen ja paatin viela viimeisilla voimilla lahtea ziigaamaan sen. Sieltahan sitten tilaa kuitenkin loytyi ja buukkasin kampan samantien kolmeksi paivaksi tasta aamusta alkaen ja nyt onkin jaakaapit ja kaikki :)

Eilen illalla kavin viela Night marketilla, joka nimensa mukaisesti heraa henkiin illalla. Sielta saa paikallisia safkoja edulliseen hintaan ja valikoima on todella laaja. Vetelin siina jotain silakan tapaisia pikkufisuja chilissa paistettuna kymmenen naamariin alle kahdella eurolla ja olo oli vihdoin tyytyvainen :)

Tanaan aamulla heitin kamat kasaan ja otin tuk-tukin tahan uudella kampalle, jonka jalkeen lahdin rantsuun, joka sijaitsee tossa parin metrin paassa. Rantaa taalla riittaa, tosin ei toi lahin mikaan ihmeellinen ole, mutta kylla siina aurinkoa voi ottaa. Ao Manao on rannoista kuuluisin ja se on tasta "ytimesta" hirman syrjassa, siella kelasin kayda huomenna. Beachin jalkeen otin taas jalat alle ja dallasin Khao Chong Krajokille, joka on vuori, jonka paalla on pari temppelia ja mahtavat maisemat. Kiipeaminen on aika hikista puuhaa, siita pitaa huolen 396 askelta ja lisajannitysta tuo ymparilla pyorivat villit apina, joita on vahintaan saman verran kuin rappusia.l

Apinat ei mitaan hirveen agressiivisia onneksi olleet, mutta jos kasissa jotain pidat, niin varmasti lahtevat apinoiden matkaan. Itsella oli vain snadi olkalaukku jossa pidin esim vesipulloa, muuten apinat olisi sen varmasti nussineet, kuten tekivat eilen yhdelle paikalliselle tuossa kadulla. Kamerastakin pidin tiukasti kiinni ja laitoin aina taskuun kun en sita kayttanyt.

Prachuap ensivaikutelmalta on oikeinkin rauhallinen ja uninen pikku kaupunki, taa on sita aitoa Thaimaata, jota turismi ei ole ainakaan viela pilannut. Tasta hieman etelanpaan pain loytyy viela lisaa tata "aitoutta", mutta kroonisen ajanpuutteen vuoksi en taida sinne nyt enaa kerita, ellen jotain paivaretkea tassa duunaa lahipaivina. Nailla nakymin oon taalla sunnuntaihin asti, jolloin pitaisi lahtea jo takaisin Bangkokiin.

-Jussi