Maanantai (5.5) olikin sitten viimeinen päivä Boholin saarella Tagbilaranissa. Chocolate hillsit olisi ollut vielä kiva nähdä, mutta alkoi jo olemaan reissuväsymystä sen verran paljon, että ei yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Matkaa olisi ollut pari tuntia dösällä per suunta plus muut säädöt, joten koko päivähän siihen olisi taas mennyt. Päätin sitten, että lähden ziigaamaan noin 20 kilsan päässä olevaa Alona beachia, joka sijaitsee Panglaon saarella. Boholilta (Tagbilaranista) pääsee siltaa pitkin Panglaolle.

En ollut vielä jeepneyllä ajellut reissun aikana, joten kelasin, että tyypataanpas seuraavaksi sitä. Jeepney on paikallinen kulkupeli, joita huristelee jatkuvasti joka paikassa. Niiden reittejä ei vain ole mistään saatavilla, eikä mitään aikatauluja tai pysäkkejä ole, joten liikkuminen niillä voi vähän olla hankalaa. Käytännössä reitit pitää vaan tietää ja kysymällähän nekin selviää. Otin alkuun tricyclen alle ja paukin sillä Dao bus terminaliin, josta kuulemma jeepney Alonalle lähti. Daosta oikea jeeppi löytyikin heti ja jonkun aikaa siinä venailtiin ennen kuin auto lähti käyntiin. Aluksi käytiin tankkaamassa ja ihmettelin alkuun, että miksi bensiksellä äijä työntää bensapistoolia jeeppiin sisälle :D mutta sehän johtui siitä, että tankki oli autossa sisällä :) Siitä vaan "fönäristä" letku sisään ja tankkaamaan. Varsinaisia fönäreitä jeepneyssä ei ole, vaan reiät seinissä.

Vartin ajelun jälkeen auto olikin jo aivan tukossa. Tuntui, että jengiä vaan tuli koko ajan lisää ja ihan käsittämättömän paljon sitä porukkaa niin pieneen vehkeeseen saatiin ängettyä. Ne ketkä eivät sisään mahtuneet roikkuivat ulkona. Mun vieressä istui melkeen koko matkan joku mummeli, joka siunaili itseään siinä useampaankin kertaan. Välillä se mun jalkaa siinä myös räpläsi, joten kai se mutkin siunas sitten samalla :) Yllättäen yhtäkään länkkäriä ei kyydissä ollut. Loppujen lopuksi 1,5 tuntia siihen 20 kilsan matkaan meni kun kaikki pikkutietkin kierreltiin. Eipä se kyyti sitten oikeastaan mitään maksanutkaan, 25 pesoa. Alona beach on yksi Boholin suosituimpia mestoja ja olihan siellä turistia jonkun verran, mutta ranta oli ihan jees.

Muutaman tunnin siellä aikaa vietin ja takaisin Tagbilaraniin menin suosiolla tricyclellä. Matka taittui puolet nopeammin (ei ollut etanamies kuskina) ja hintaa 300 pesoa. Takseja Tagbilaranissa tai Alonalla ei juurikaan ole, en nähnyt yhtäkään. Mitään kaupungin sisäisiä dösiä ei myöskään ole. Jeepneyllä ja tricyclellä siis lähinnä kuljetaan. Mopokuskeilta voi myös kysellä kyytiä.

Illalla menin sitten paikalliselle "k of c" salille, jolle olin jo edellisenä päivänä ollut pyrkimässä, mutta se oli sunnuntaina kiinni. Treenit eivät maksaneet taas oikeastaan mitään, hinta 30 pesoa. Mesta oli kyllä todella basic ja myös siellä oli törkeen kuuma. Mitään ilmastointeja tai tuulettimia ei ollut päällä. Ehkä parhaiten lämpöä kuvaa se kun astuin salilta ulos, niin ilma tuntui viileältä ja lämpöä oli se 30'c illasta..

Treenien jälkeen kävin vielä buukkaamassa botskiliput tiistaille Cebu cityyn. Pesot alkoivat myös olemaan finaalissa, joten yritin nostaa seinästä varmuuden vuoksi vielä snadisti lisää fyrkkaa, mutta jostain syystä kortti ei toiminut millään automaatilla ja fyrkat jäi nostamatta. Tiistaiaamuna kortti toimi kuitenkin normaalisti kun tein check inniä kämpiltä ja ratkaisin pesojen puutteen maksamalla asumukseni kortilla. Botki lähti 9.20 ja saman firman (oceanjet) purkilla menin kuin tullessakin. Hinta oli sama 500 pesoa + 25 peson terminal fee, joka piti myös maksaa tullessa Cebusta Tagbilaraniin.

Edullisemminkin pääsee kyllä tuon välin, mutta niissä matkustusaika on joku 4-5 timmaa ja botskit kulkee paljon harvemmin kuin nuo nopeammat. Hintaa niillä on joku 200-300 pesoa per suunta.

Cebuun saavuttiin joskus ennen puolta päivää ja ihme kyllä taksia oli tällä kertaa hankala saada. Cebussa takseja kyllä riittää, mutta kaikki oli varattuja ja taksitolpat täynnä botskeilta tullutta jengiä. Oishan sitä taksia toki ollut saatavilla heti satamasta, yksi tarjosi 500 pesolla kyytiä Mango park hotelliin, johon olin siis menossa. Totesin, että pidä kyytis. Oikea hinta oli sitten 80 pesoa mittarilla. Taksikuski oli kyllä ilmeisen väsynyt kaveri, meinasi pari kertaa nukahtaa liikennevaloihinkin. Toinen kuski keneltä aiemmin kysyin kyytiä ei tiennyt missä se mesta oli johon olin menossa. No, totesin sille, et on mul tossa kartta josta voin näyttää. Kuski siihen, että nyt ei pysty, mä oon niin väsynyt.. No ei sitten kun ei raha kelpaa. En tiedä väsyttikö helteet kuskeja, vai miksi tuntuivat kaikki olevan niin väsyneitä. En muuten ollut ainoa joka lämmöstä siellä valitti. Samalla tavalla paikallisetkin valitteli kun oli kuulemma liian kuuma. Sateenvarjoja näkyi myös runsaasti ihmisillä kun aurinkoa välttelivät.

Mango parkin olin bongannut edellisellä käynnillä kun se oli mun silloisen kämpän lähellä. Yritin edellisenä iltana sieltä buukata huonetta, mutta niiden meiliosoite ei toiminut. Tilaa siellä onneksi kuitenkin oli, joten 1665 pesolla sain ihan siistin huoneen ilmastoinnilla. Normihinta oli 1800 jotain, mutta sain 10% alennuksen. Kahden yön majoituksesta olisi saanut 20%. Mangon ylimmässä kerroksessa oli myös snadi uima-allas ja kävin siellä vähän aikaa ottamassa aurinkoa. Sieltä avautui myös hyvät maisemat.

Tai no, hyvät ja hyvät, eipä Cebu nyt mikään kovin hehkeä mesta sinäänsä ole. Ruuhkat ovat kovia ja ei se pakokaasun seassa taapertaminen tai ruuhkissa jumittaminen niin hirveän hauskaa ole. Muuten siinä kämpässä ei sitten mitään ihmeellistä ollut, mutta usb-laturi löytyi pistorasian yhteydestä :) Raamattu toki oli myös, aika perusvaruste täällä päin. Ei tullut luettua.

Telkkarista tuli myös välillä jännittävää ohjelmaa.

Auringonoton jälkeen kävin Ayala mallissa, joka on iso paikallinen ostoskeskus. Se olikin paljon fiinimpi mesta kun kuvittelin ja hintataso sen mukainen. Safkaa sieltä kyllä sai edullisesti ja en sitten ostanut mitään, mutta söin kyllä hyvin.

Edellisellä käynnillä bongasin myös sieltä jonkun salin, jonka nimestä ei ole tietoa. Mesta oli todella vaatimaton ja treenit pääsi vetämään 30 pesolla sielläkin. Totuttuun tyyliin helvetin kuuma sielläkin oli jumppailla. Kuvan salista unohdin ottaa. Trenien jälkeen kävin vielä Ayalassa syömässä ja päivä oli pulkassa. Torstainakin piti herätä jo kasilta, että ehdin hintaan kuuluneelle aamupalalle, joka loppui ysiltä. Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja taksilla kentälle. Lento (tiger airways) lähti 12.50 ja perillä Singaporessa oltiin joskus vähä ennen viittä. Filippiineiltä lähtiessä piti vielä maksaa 550 peson terminal fee. Maan sisäisillä lennoilla fee on pienempi.

Filippiineistä jäi kyllä hyvät fiilikset. Kannatti käydä, tosin aikaa olisi yllättäen pitänyt olla paljon enemmän, kuten aina. Mun kokemuksen mukaan oli myös todella turvallista. Mitään kuumotuksia tai edes kusetuksia ei ollut. Keski-eurooppalaisia ja kiinalaisia filppareilla jonkun verran näkyi, mutta muuten kyllä turismi ei ole vielä räjähtänyt käsiin. Johtunee varmasti ainakin osittain sijainnista. Suoria lentoja esim. suomesta ei ole ja onhan tuo myös todella altista seutua luonnonkatastrofeille, kuten varmasti viimeistään nyt jokainen tietää, kiitos supertaifuunin. Boholillahan oli myös lokakuussa paha maanjäristys, mutta ainakaan mun silmään ei sen jälkiä enää näkynyt. Bohol tosin tällä kertaa jäi aika vähälle. Ihmiset on filppareilla mukavia ja avuliaita ja hintataso on edullinen. Majoitus nyt ei aasiaan mittapuussa ole hinta/laatusuhteeltaan ihan parhaimmasta päästä, mutta kyllä sielläkin edullisesti voi budjata. Safkat ei kanssa kovin ihmeellisiä loppujen lopuksi olleet, fried sitä ja fried tätä on varmaan se yleisin safka, mutta onneksi valinnanvaraakin on. Malttia pitää myös olla matkassa, sillä varsinkin safkaa sai usein venata pitkään.

Singaporestakaan ei kämppää etukäteen ollut buukattuna, mutta paukin kentältä suoraan metrolla Aljuniedin metrikselle ja siellä sijaitsee Geylangin kaupunginosa, jossa budjetimajoitusta löytyy runsaasti. Geylang on myös paikallinen "red light district", joten meno on aika värikästä. Kävin useamman budjettihotlan ziigaamassa ja hinta oli kaikissa 60-80$. Päädyin lopulta Hotel 81 stariin, joka olikin tosi siisti ja uusi mesta. Hintaa 80$, joten syytä ollakin :) Eilen illalla kävin vaan syömässä ja pyörin lähikulmilla. Tänään tuli kanssa pörrättyä Orchard roadilla, Chinatownissa ja nopsaa Bugisissa "shoppailemassa", tosin taskuun ei lopulta jäänyt muuta kun uusi lompakko :D Ruokaa tuli toki nautittua runsaasti, ankkaa esim. chinatownissa.

Tänään onkin sitten yölento himaan, kone lähtee 23.35 ja pidin kämpän vielä tänkin päivän ajan, niin ei tarvii kylillä notkua paskasena koko päivää. Täältä Geylangista saa kyllä myös monista hotelleista majoitusta vaikka vain pariksi tunniksi, joten sellaiseen olisi voinut kanssa mennä, mutta en jaksanut säätää. Ei varmaan ole vaikea arvata mitä käyttöä varten noita panoluukkuja on täällä. Dormiin olisi toki voinut mennä myös vikaksi päiväksi, mutta eipä tarvitse jonotella suihkuun :)

Sporesta jäi kanssa hyvät fiilarit. Aikamoinen sulatusuunihan tää on, löytyy kansallisuutta joka lähtöön ja 75% populasta on itse asiassa kiinalaisia. Intialaisia on myös paljon ja oikeastaan mitä vaan löytyy :) Majoitus ja dogaaminen on aasian mittapuussa kallista, mutta syöminen on edullista. Harvassa mestassa voi myös nähdä samalla kadun pätkällä kirkon, moskeijan, hindun ja kaksi tummaa miestä kävelemässä käsikädessä :P Täällä se onnistuu. Paljohan sporesta aina kuumotellaan tiukoilla säännölliä ja tuntuu, että kaikki olisi kiellettyä. No eipä tää touhu mun mielestä paljoa sen kummallisempaa ole kuin himasakaan. Rikoksista rangaistaan meilläkin. Toki löytyy noita erojakin, esim. metroissa ei saa syödä tai juoda, eikä kyllä jengi niin tehnytkään, muutamaa turria lukuunottamatta. Purkan myyminen on kielletty ja metroissa kuulutellaan koko ajan, että jos havaitset epäilyttävää toimintaa, niin ota yhteys henkilökuntaan :) Onhan täällä myös siistiä, mutta ei mun mielestä mitenkään överi puhdasta. Kyllä sitä roskaa löytyy kaduilta täälläkin ja kodittomia näkyy nukkumassa milloin missäkin, toki vähemmän kuin muualla kaakkois-aasiassa. Prostituutio kukoistaa myös. Sellainen reissu tällä kertaa. Jatkuu ensi jaksossa.

-Jussi