Torstai ja perjantai (1-2.5) meni Malapascualla varsin leppoisissa tunnelmissa. Ehkä vähän liiankin, alkoi jo tekemisen puutetta olemaan. Lähinnä vaan dallailin pitkin saarta ja makailin rantsussa sen minkä lämpö antoi myöden. Eipä siellä oikeestaan juuri muuta tekemistä sitten ollutkaan kun ei sukellusta harrasta. Lämpöä oli joka päivä se +32 ja pilviä ei juurikaan näkynyt. Lisäksi vaikka saaressa oltiin, niin tuuli oli hyvin vähäistä ja se teki ilmasta tosi lämpimän oloisen. Öisinkään lämpötilä ei paljoa alle 30 asteen tainnut laskea.

Torstaina kun aamupalalle menin, niin respan friidu ilmoitti, että mun täytyy vaihtaa huonetta, koska mun huone on buukattu. Alkuun kelasin, että ei kyllä millään jaksaisi, mutta niinhän se oli sitten tehtävä. Mulla tietenkään siis mitään varauksia ollut kun sinne menin, joten joku muu oli sen varmaan jo buukannut kauan aikaa sitten. Minkäs näille voi, ei ole eka kerta, mutta lähinnä vaan vituttaa kun noista ei ikinä voida etukäteen kertoa vaikka edellisenä iltana. Uusi huonekin oli ihan jees, betonibungalowi ilmastoinnilla. Normihinta oli 2500, mutta sain sen 2100 pesolla. Merinäköalaa ei enää ollut, mutta eipä se sinäänsä haitannut, rantaan oli anyway matkaa se kymmenen metriä. Ilmastointi tosin toimi vähän nihkeästi välillä, koska laitteen virtapiuhassa oli kosketushäiriötä, joten piuhaa piti aija välillä käydä kääntelemässä ja vääntelemässä, jotta virta taas kulki :) Lisäksi jostain syystä pari kertaa henkilökunta päätti katkaista kokonaan multa ilmastoinnin käytöstä. Ilmastoinnit oli siis omien sulakkeiden takana ja pari kertaa käänsivät sen pois päältä. Vahingossa ilmeisesti, koska heti kun asiasta kävin mainitsemassa, niin johan taas alkoi vehkeet toimimaan. Huvittavaa oli myös kun eilen aamulla aamupalan jälkeen mainitsin, että teen kohta check innin ja lähden veks, niin samantien tämän jälkeen katkaistiin sähköt mun mökistä :P Teki mieli käydä sanomassa, että hei en mä vielä lähtenyt. Noh, jostainhan se on säästettävä ;)

Eilen aamulla oli herätys seiskalta ja lähtö edessä saarelta. Laitoin kamat kasaan ja kävin nauttimassa hintaan kuuluneen aamupalan extra kananmunalla, jotta jaksoi matkustaa :) Public boatit lähtee Malapascualta mantereelle Mayaan (Cebun saarelle) about tunnin välein, tai sitten kun ovat täynnä ja kelasin, että en kyl jaksais millään taas rantsussa kytätä tuntia ja sen jälkeen lusia puolta tuntia mahdollisesti joidenkin kiinalaisten ja niiden matkalaukkujen seurassa botskissa, joten jokin muu ratkaisu oli keksittävä. Kello oli 8.30 ja kysyin sitten respan mukavalta kundilta check outtia duunatessa, että sattuuko se tietämään lähteekö tosta viereiseltä bounty beachilta mitään paikallisten fisustajien tms botskia Mayaan päin kohta puoleen, joiden kyytiin voisi loikkia? Tiesihän se ja siitä oli juuri yksi lähdössä, huutelin vielä perään kun olivat jo rantsusta irrottautumassa, että venatkaas mua. No nehän venaili ja siinä botskisssa olikin vain pari paikallista kyydissä. Hinnaksi sanoivat 100 pesoa ja sehän sopi hyvin. Public boatilla olisi pitänyt lisäksi säätää niiden pikkubotskin kanssa aluksi (kuten viime blogissa kirjoitin) koska isommat eivät päässeet rantaan asti, mutta toi botski pääsi suoraan matkaan mihin mä hyppäsin. Aallokkoa oli tosin sen verran, että aika kovan työn sai pojat tehdä että rannasta pois päästiin, lisäksi botski osui siinä lähtiessä samalla kivikkoon ja siitä irtosi pala, mutta ei se menoa haitannut.

Rannasta kun pois päästiin, niin liikuttiin joitain satoja metrejä, kunnes kurvattiin takaisin rantaan ja kelasin, että eih saatana, mitäs nyt taas. No sieltähän tulikin sitten paikallinen bändi ja koko orkesteri soittovehkeineen vielä kyytiin :D Olivat vissiin olleet keikalla edellisenä iltana ja nyt matkalla takaisin himaan. Loppujen lopuksi 9.30 oltiin perillä Mayassa ja siellä päästiin myös "suoraan" laituriin, eikä tarvinnut enää loikkia välissä mihinkään pikkupurkkiin. Botskista pois loikkiminen oli kyllä aika hankalaa ja mäkin meinasin pudota mereen kertaalleen. Mayasta dösä kohti Cebu cityä lähtikin onneksi melkeen samantien ja se ei ollut ihme kyllä edes täysi lähtiessä, tosin parin pysähdyksen jälkeen jengiä jo seisoi käytävillä kun dösä oli tukossa ja istumapaikat loppu. Ehkä ne tiesivät tämän jo lähtiessä ja tarkoituksella jätettiin dösään tilaa, ehkä. Hinta oli taas se 180 pesoa ja matkassa meni vajaa viis timmaa. Dösä oli taas Ceres linerin ilmastoitu dösä "wlanilla" :D Itse asiassa joku verkko siitä alussa löytyikin ja se jopa toimi. Tosin vartin jälkeen koko verkkoa ei enää ollutkaan joten se siitä. Noissa pitkän matkan dösissä "konnari" on mukana koko matkan ja liput ostetaan dösän jo liikkeellä ollessa suoraan siltä, ei siis tarvitse ensin jonottaa tuntia jossain tiskillä. Ihan hyvä systeemi. Tosin lippujen rahastus jostain syystä hoidetaan vasta myöhemmin lippujen oston jälkeen. Oston yhteydessä se raha ei yksinkertaisesti kelpaa.

Puoli kolmen aikaan oltiin perillä Cebu cityssä ja olin jo etukäteen päättänyt, että jatkan samantien siitä matkaa kohti Tagbilaran cityä, joka sijaitsee viereisellä Boholin saarella. Netistä olin ziigaillut, että 15.35 lähtisi botski Cebusta Tagbilaraniin, joten dösäriltä heti mittariauto alle ja kohti satamaa ja sen ykköslaituria (niitä oli vissiin neljä). Joku vartti meni taksissa ja välittömästi lippuluukulle jonottamaan. Siinä oli parin eri firman luukkuja ja valitsin oceanjetin, jonka aikatauluja olin netistä katsellut ja ne oli jotain pikabotskeja. Luukkuja niillä oli auki kolme ja jonottajia ehkä parikymmentä, mutta en tiedä mikä siinä lipun ostamisessakin kesti monilla niin saatanan pitkään, koska jono ei liikkunut mihinkään. Jengi vaan roikkui siellä pää luukussa ja mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kai siinä käytiin läpi eilisen illan karaoken biisilistat ja mitä korismatsissa tapahtui. Sitten kun vihdoin tuli mun vuoro, niin homma oli paketissa alta minuutin :) Passia/henkkaria piti näyttää lippua ostaessa.

Loppujen lopuksi botskiin ei sitten ollut edes kiire, koska seuraava botski lähtikin vasta 16.20 ja ei mitään 15.35 vuoroa edes ollut. Ilmeisesti netissä oli sitten vanhat aikataulut tms. Botskilippu maksoi 500 pesoa ja matka kesti pari timmaa. Botski oli sellainen snadi katamaraani tyyppinen ratkaisu, joka oli kyllä aivan täynnä. Erilliset istumapaikat oli lipussa merkittynä ja niitä ilmeisesti noudatettiinkin. Seisomapaikkoja ei kai myytykkään. Alla kuvaa laivaterminaalista.

Perillä Tagbilaranissa odotteli satamassa tietysti taas tricycle armeija ja kaikki toki kyytiä tarjoamassa kun länkkäri yksin botskista ulos astelee auringon jo laskeuduttua. Olin buukannut El portal inn nimisestä mestasta kämpän kolmeksi yöksi jo etukäteen ja olin kartasta ziigaillut, että se on varmaan about kilsan päässä satamasta ja kartan mukaan olisi aika helppoa sinne kävellä. Toki uudessa ja täysin vieraassa mestassa ja vielä pimeässä tuo mestojen hahmottaminen ja suunnistaminen yleensäkkin on aina varsin haastavaa puuhaa, mutta skippasin jokaisen kuskin huutelut ja kyydin tarjoamiset ja lähdin itse lampsimaan kohti pimeitä kujia. Ehkä kymmenen minsaa siihen meni ja olin jo kämpillä, joka löytyi helposti. Majoituksen lisäksi nää järkkää täällä retkiä paikallisille nähtävyyksille ja olin vasta respassa check inniä tekemässä kun jo yksi henkilökunnasta oli mulle tarjoamassa retkiä ja kyselee tämän illan ja huomisen suunnitelmia :D Totesin, että mä oon matkustanut koko päivän, väsyttää, nälkä ja en todellakaan tiedä suunnitelmista (todellakin tiesin :D), eikä just nyt kiinnosta mikään muu kuin suihku ja syöminen. Mä kerron kyllä teille jos oon myöhemmin jotain vailla. Asia meni ilmeisesti jakeluun, koska ton jälkeen ei ole mitään tarjottu. No joo, totahan se aina on kaikkialla, mutta toi tuputtaminen ei vaan mun mielestä oikeen toimi meille härmäläisille, eikä varsinkaan mulle. Henkilökunta on kyllä muuten ollut oikein mukavaa. Pitihän sitä nyt toki palveluista kertoa ;)

Eilen illalla vedin sitten tän mestan omassa raflassa safkat naamaan ja kävin viereisessä ostoskeskuksessa (Marcela plaza) vähän pyörimässä. Pari paitaa tarttui matkaan parin euron kappalehintaan. Kämppä on ihan mukava, hinta ja laatu kohtaavat. 1025 pesoa yöltä ja on ilmastoinnit ja jääkaappikin. Saa vedet pidettyä kylmässä ;) Tänään nautin aamupalan myös tän mestan omassa raflassa ja sitten lähdin metsästämään kummituseläimiä, jotka oikeastaan oli se pääsyy jonka vuoksi tänne tulinkin. Oishan täällä Boholin saarella paljon muutakin nähtävää, mutta aikahan tässä taas loppuu kesken.

Kummituksia voi Boholin lisäksi nähdä vain Indonesiassa (Sumatra ja Sulawesi) ja Borneolla ja niissäkin niitä elää kovin vähän vain tietyillä alueilla. Boholilla vaihtoehtoja on pari. Lobocissa niitä voi nähdä ja ilmeisesti myös koskea, mutta siellä niiden elinolot eivät kuulemma ole kovin hääppöiset ja siellä käyntiä ei juurikaan suositeltu em. syistä. Koko touhu taitaa olla aika turisteille suunnattua siellä muutenkin, joten ei kiinnosta. Lisäksi niitä löytyy tosta viereisestä Corellan kaupungista, jossa sijaitsee philippine tarsier foundation. Siellä ne kummittelevat mahdollisimman luonnollisissa elinolosuhteissa eivätkä ainakaan missään häkeissä näytillä. Suurin osa noista valmiista retkipaketeista pitää ilmeisesti sisällään juurikin tuon Lobocin, joka on paljon kauempana ja retkiin kuuluu myös kaikkea muuta sontaa, jotka eivät mua kiinnosta, joten päätin lähteä Corellaan omin päin. Todnäk em. retkissä saisi myös nauttia polvet suussa jossain vanissa muiden länkkäreiden seurasta. Sekään ei hirveästi kiinnosta.

Olin katellut, että Corella sijaitsee vain about kymmenen kilsan päässä täältä, joten kelasin, että tricyclellä sinne pääsee varmasti nopsaa. Kuskeja nyt ei etsiä tarvitse, joten kävelin vaan ekan luokse ja kysyin mitä maksaa. Aikamme kun oltiin neuvoteltu, niin hinnaksi sovittiin 300 pesoa, viidestä sadasta lähdettiin liikkeelle. Olin jo kyydissä niin kysyin vielä etanamieheltä (mistä nimi tulee selviää kohta) että niin kai sä tiedät missä se mesta on. Etana totes, että joo Corella? Olin, että niin se tarsier foundation, sinne mä oon menosssa edelleenkin, tiedät missä se on? Äijä totes "eiks ne oo lobocissa".. Vähän siinä huokailin, että joo sielläkin, mutta ei me nyt sinne olla menossa, vaan Corellassa on tää toinen mesta, eli et siis tiedä missä se on? "joo no kysellää matkalla sitten" oli vastaus. Eka kelasin, että en oo jäämässä kyytiin kun ei tää edes tiedä mihin ollaan menossa, mutta en sitten viitsinyt hypätä kyydistä poiskaan, kun hintakin oltiin jo väännetty, enkä raaskinyt viedä sinäänsä sympaattiselta pappareiselta hyvää keikkaa enää. Sama kun tikkarin lapselta veisi.

Jäin siis kyytiin ja lähdettiin matkaan. Odottelin siinä hetken, että alkaako tää nyt painamaan sitä kaasua vai puhalteleeko vaan muniinsa koko matkan, kun ei mitään oikeen tuntunut tapahtuvan. Noh, se etanahan ajeli sitten pintakaasulla vaan koko matkan ja alamäet körötteli vapaalla :D Kelasin etteihän tää nyt oikeesti ole todellista. Normisti äijät vetää reikä päässä sen minkä niistä paskoista irti saa, mut tää etanamies sitten körötteli koko matkan melkeen kävelyvauhtia :D Kai se jotain bensaa siinä sitten säästeli. 40 minsaa meni siihen 10 kilsan matkaan täysin ilman ruuhkaa ja hyvillä teillä :D No perille kuitenkin päästiin ja sitä neuvoakin tosiaan piti välillä kysyä, kun ei etana tiennyt edes mihin oltiin menossa. Perillä kun oltiin, niin etana jäi parkkiin venaamaan mua kuten oli sovittu ja mä menin ziigaamaan kummituksia.

Mesta oli positiivinen yllätys. Ineen maksoi 50 pesoa ja siellä ei mun lisäksi ollut kuin muutama tyyppi, eikä muutenkaan mitään ylimääräistä turistipaskaa. Yhtäkään kauppiasta ei ollut, eikä mitään krääsääkään tainnut olla juurikaan myynnissä. Sisäänpääsymaksulla sain myös paikallisen oppaan pykälään viidakkopolulle josta niitä kummituksia piti sitten bongailla. Opas kertoi, että he käyvät aina aamuisin valmiiksi katsomassa missä ne kyseisenä päivänä lymyilevät, koska muuten niitä on lähes mahdotonta bongata. Eläimiä on siellä kuulemma kymmenen ja tänä aamuna he olivat nähneet niistä viisi. Kyseessä on yöeläin, joten päivisin ne eivät juurikaan liiku. Mua ennen mestoilla oli kuulemma käynyt joukko filippiiniläisiä ja kiinalaisia ja molemmat kun ovat todella äänekkäitä, niin olivat pelotelleet ne muut pois ja mä näin kummituksia vain kolme kappaletta. Yksi niistä oli korkealla puussa ja toinen pusikossa vähän jemmassa, joten oikeastaan vain yhtä pääsin näkemään kunnolla läheltä. Oli kyllä kliffa otus, noihan ovat törkeen pieniä, korkeutta on parikymmentä senttiä, joten niitä ei tosiaan vahingossa näe. Mä tuskin olisin ilman opasta nähnyt yhtäkään. Eläimiä sai kuvata, mutta ilman salamaa tietysti. Koskea ei onneksi saanut.

"viidakkorundi" oli ohi varmaan vartissa, vaikka olisin niitä mielellään pidempäänkin katsellut. Siellä oli tosiaan paikalla muutama muukin, joten ei siihen oikeen voinut jäädä muiden tielle jäpittämän. Lopuksi vielä laitoin muutaman markan lahjoituksen kummituksille. Toivottavasti raha päätyy myös niiden hyväksi.

Rundin jälkeen takaisin etanan kyytiin ja sanoin sille hetken köröttelyn jälkeen, että sun EI tarvitse heittää mua himaan asti, vaan mä hyppään veks tossa Island city mallin kohdilla ja sun EI tarvitse jäädä mua sinne enää venaamaan :D Näin tehtiin ja kävin kyseisessä kauppakeskuksessa syömässä ja pari paitaa taas ostamassa.

Sieltä sain taas kyydin himaan toiselta kuskilta joka ei ollut etana, vaan ihan perus reikäpää. Näiden säätöjen jälkeen lähdin etsimään googlettamaani salia, jotta pääsisi treenaamaan. Mestasta ei taas mitään muuta infoa löytynyt kuin osoite, joten ei auttanut kun marssia sitä kohden. Sunnuntain kunniaksi sehän oli sitten kiinni ja pettyneenä kävelin takaisin kämpille. Kysyin vielä respasta, että tietääkö ne mitään muuta mestaa. Ystävällinen respan täti otti puhelun ja piirsi mulle sitten kartan, josta joku mesta pitäisi löytyi. Sydän taas toivoa täynnä lähdin sitten sinne. Vartin verran kun olin pimeässä motarin vartta kävellyt pakokaasun seassa, niin tajusin, että mähän dallaan väärään suuntaan, joten ei muuta kun parit "vittusaatanaperkeleet" ja ympäri. Joku puoli timmaa siinä meni sen jälkeen ja mesta "löytyi". Sen piti olla city square nimisen ostoskeskuksen toisessa kerroksessa, mutta en sitä millään löytänyt, eikä mesta edes ollut iso. Pyörin aikani ensimmäisessäkin kerroksessa eikä sielläkään mitään näkynyt. Kysyin jeesiä ja sanottiin, että joo mee kakkoseen. Menin ja kysyin sieltä vartijalta neuvoa ja näytti, että tohon suuntaan ja siellä on se ovi. Menin ovelle ja se oli auki, koko mesta vedetty aivan paskaksi ja ovessa lappu, että olemme muuttaneet 1.4 alkaen johonkin hevon kuuseen :D Oli taas fiilis katossa ja kysyin vielä siltä stevarilta, että missä toi hevon kuusi mahtaa olla ja jossain esterin perseessähän se sitten oli, joten totesin, että eiköhän nää treenit ollu tässä. Ei muuta ku takas kämpille ja suihkun kautta syömään ja nukkumaan :D Jatkuu ensi jaksossa.

Huomisen olen vielä täällä ja sitten on lähdettävä vikaksi päiväksi Cebu cityyn, josta mulla on tiistaina päivälento takaisin Singaporeen. Seuraavat läpät tuleekin varmaan sieltä suunnilta. Se on moro!

-Jussi