Back to Savannakhet! Täällä Savannakhetissä siis taas ollaan. Vika päivä Don Detillä oli aika nihkee. Mulle nous illalla taas kuume ja nivuset alko särkemään, joten siinä vaiheessa sitten päätin, että nyt on lähettävä välittömästi pois täältä viidakon keskeltä ja päästävä sairaalaan. Ilma oli muuten aika "viilee" vikana päivänä dee dee:llä, eli ehkä alle 30c ja se oli kyllä tosi mukavaa vaihtelua, ei tarvinnut olla koko aikaa ihan hiestä märkänä. Toka vikana iltana Don Detillä oli tosi mahtava myräkkä! Siis ihan kunnon trooppinen myrsky ja ukkonen, mikä itse asiassa iski meidän päälle kunnolla vasta joskus aamuyöstä. illan mä sit makailin vaan hammockissa ja kattelin välkkyvää taivasta ja myrskyävää Mekongia! Cool!

Matka Don Detiltä Savannakhettiin oli jälleen aika perseestä. Buukkasin dösän (+botskin) lähtöä edellisenä iltana niinkuin yleensä aina ja mulle kerrottiin, että matka kestää noin 7,5 tuntia ja dösät on ok ja ilmastoinnit löytyy jne. Noh toi "noin" ja "ok" on täällä aina aika häilyviä käsitteitä ja matka kesti sitten loppujen lopuksi 10 tuntia ja dösät oli suht perseestä, ja toki mä olin sitten vielä kipeenä koko matkan. Eka meillä oli minidösä missä lusittiin polvet kurkussa ekat pari tuntia. Sen jälkeen vaihdettiin "vip" dösään, jossa piti lusia joku 4-5 tuntia. No neljän tunnin jälkeen oltiin vasta ehkä vähän yli puolessa välissä ja dösä lastattiin täyteen sikoja&kanoja! Elukoitten lisäksi dösässä oli toki perinteisesti noin sata riisisäkkiä sisällä. Kanat kotkotti ja siat röhki kylläkin dösän katolla, eikä sentään matkustamossa Itse asiassa se oli aika hauskaa katseltavaa kun ne niitä elukoita autoon lastas. Voitte ehkä vaan kuvitella millasta mekkalaa ne siat piti! Röh röh! Muutenkin me pysähdyttiin monta kymmenta kertaa ton matkan aikana ja usein esim röökitauon jälkeen ajettiin puol kilsaa ja sen jälkeen kuski tai joku muu "henkilökunnan" jäsen lähti vielä kuselle! Ei voinu sitä jalkaa käydä niinku röökibreikin aikana nostamassa! :) Ja siis tää sama toistu monta kertaa. Sitten kun me vihdoin oltiin "perillä", niin me länkkärit itse asiassa luultiin, että nyt on jälleen vaan joku tauko, esim ruoka sellainen ja me oltiin menossa safkaamaan, koska kaikilla oli kiljuva nälkä. No siinä sitten oltiin menossa jonkun sortin "raflaan" ja mä sit aloin ziigaamaan, että mitävittua?! Äijät kantaa meidän reppuja dösästä veks! Ja koska oon ollu täällä siis aikasemminkin, niin mä tiesin, että me ei todellakaan oltu vielä perillä vaan jossain ihan keskellä ei mitään. No koitettiin alkaa siinä sitten selvittämään, että mitäs nyt tapahtuu. Kukaan ei tietenkään puhunut sanaakaan enkkua ja siinä sitä sit vaan ihmeteltiin. Hetken kuluttua yks paikallinen kundi sit "puhu" vähän enkkua ja se kerto meille, että kohta tulee "jumbo" paikalle, joka on siis paikallinen "songtaew", eli kolmipyöräinen moottoriajoneuvo, Aasialainen korvike meidän taksille. Jumbo sitten hetken venailun ja säätämisen jälkeen saapuikin ja sillä sitten vielä huristeltiin joku puol tuntia ennen kuin vihdoin oltiin perillä Savannakhetin dösärillä.

Tossa vaiheessa kaikesta säätämisestä ja dösissä lusimisesta huolimatta mulla oli jo paljon parempi olo. En tiedä johtuko sitten seurasta vai mistä, mutta kuitenkin happi oli parempi. Seurana oli mukava mimmi Amsterdamista, jonka kanssa käytiin sitten illalla vielä safkaamassa. Mut joo, nyt on tilanne siis se, että huomenna on lähdettävä Bangkokkiin. Ei vois kieltämättä vähempää kiinnostaa, mutta nyt on kyllä pakko selvittää mikä viidakkotauti mua oikein vaivaa. Ton kuumeilun ja nivusvaivojen lisäksi mun iho (kädet&jalat) on ihan paskana käveleminenkin sattuu, joten jo senkin takia pitäs päästä lekuriin. Ei kyllä tästä olo vois enää paljoa epämiellyttävämmäksi muuttua. Reissuakin on vielä noin viis viikkoa jäljellä, ja jos tossa nyt vaikka viikko menis "hukkaan" ton Bangkokin reissun takia, niin toivottavasti sais sit ainakin vikan kuukauden olla terveenä ja vois taas nauttia tästä reissuelämästä. Viime aikoina se on välillä ollut aika hankalaa, kovasta yrityksestä huolimatta. Äskön selvittelin miten noi dösät täältä kulkee Bangkokkiin ja ei ne sit mennytkään ihan niinku luulin, tai kelasin, että täältä pääsis "suoraan" dösällä sinne, mutta mun pitääkin kuulemma mennä eka rajalle, ylittää raja, ja sitten Thaimaan puolelta ottaa vasta dösä kohti Bangkokkia. Aikatauluista tietenkään ei oo mitään hajua. Noh ei toi sinäänsä mikään ongelma oo, koska kävin tuolla rajalla jo viimeks pällistelemässä kun mä täällä olin. Todennäköisesti tässä menee vaan pari päivää ennen kuin mä sinne Bangkokkiin sitten vihdoin pääsen, koska huomenna todennäköisesti jonkun sortin yödösään hyppään ja sitten seuraavana aamuna toivottavasti oon Bangkokissa ja toivon mukaan jossain kunnollisessa sairaalassa enkkua puhuvan lääkärin käsittelyssä Täytyy toivoa, että kuume pysyis nyt poissa sitten ton huomisen päivän, voi muuten tulla taas aika saatanallinen matka. En viitti alkaa yhtään mitään lääkkeitäkään nyt vetämään jos ei oo pakko, koska ne vois sit taas laskea mahdollisesti nousseita tulehdus- ja muita arvoja, joka sitten taas vois vaikuttaa verikokeiden (mitkä multa toivottavasti otetaan) tuloksiin. Pitäis vaan nyt joku diagnoosi saada mahd nopsaa ja kunnon hoitoa/lääkkeet, niin pääsis jatkamaan terveenä matkaa. Joutuu varmaan snadin nollauksen, elikkäs naamavellit!! Vetämään tän rallin jälkeen kyllä Toi matka tuolta rajan toiselta puolelta Bangkokiin pitäs kestää joku kymmenen tuntia, toivottavasti aikataulut pitäis ja toiv rajalla säätämiseen ei menis montaa tuntia, että ylipäätänsä kerkiin johku dösään. Thaikuissa kyllä hommat yleensä oikeesti hoituu ja dösät on pirun hyviä, joten siinä mielessä oon aika luottavaiselle mielin. Ihan kiva oikeestaan jo päästäkkin pois täältä kehitysmaasta Tosin jos terve olisin, niin ajattelisin varmasti toisin. Sillon sitä todnäk rymyttäis vieläkin tuolla pitkin viidakoita...

Nooooo, mutta jos tästä kaikesta nyt taas haetaan positiivia puolia, niinku mulla yleensä on tapana (kuulema oon joskus jopa ärsyttävänkin optimisminen ) Niin mä säästän tässä ehkä muutamien tuntien dösissä/stogeissa lusimisen, koska tuun sitten Bangkokista lentämään todennäköisesti Kiinaan. Maita pitkin sinne ei ole enää mitään järkeä lähteä. Aikaa ja rahaakin menis loppujen lopuksi paljon enemmän. Bangkokista on onneksi loistavat yhteydet joka puolelle maailmaa ja varsinkin Aasiaan. Tässä seuraavaksi just alankin selvittämään, että mihin mun sieltä kannattais lentää. Toi Kiinassa oleilu jää nyt sitten näköjään paljon vähemmälle kuin mitä mä olin kelannu, mut no can do. Elämä on laiffii! Ja oonhan mä siellä jo pyörinyt paljon ennen tätäkin. Toki se on niin saatanan iso maa, niinku oon jo monta kertaa maininnut näissä blogeissakin, että siellä sais menemään helposti vaikka vuoden vaikka vaan reissatessa. Ehkä tuun sen joskus vielä tekemäänkin.

Jepskukkuu, tää viidakkotautinen setämies, apinanpoikanen, tai tarpeen vaatiessä ihan mikä tahansa Alkaa nyt selvittelemään mistä päin Bangkokia löytyy parhaat sairaalat ja ammattitaitoisemmat lekurit.

Be in touch!

-Jussi from lao