TAKAISIN LUONTOOOOOON!!! Siltä on tänään todellakin tuntunut :) Eilen illalla alko vihdoin automaatit skulaamaan ja sain massia ja myös riittävästi RUAKAA!! Alko jo nälkä olemaankin. Kärsivällisyys siis jälleen palkittiin. Tänään aamulla heräsin sitten joskus kybän aikaan hyvin nukutun yön jälkeen. Pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö takana. Kävin tossa pääkadulla nauttimassa kupin kuumaa kihviä ja ostin kuivattuja banaaneja aamupalaksi.

Kahvittelun jälkeen lähdin nuuhkimaan paikallista meininkiä ja kävelin pitkin mekongin vartta. Ajoittain tuli kyllä ihan lapsuuden kesät mieleen meidän landella Todella rauhallista ja hiljasta, muutama lehmä siellä täällä ja ympärillä vain vettä ja muutamia hökkelirakennuksia. Paikalliset fisustajat heitteli verkkoja jokeen kalasaaliin toivossa ja skidit juoksenteli pihalla alasti. On tää meininki kyllä täällä ihan käsittämättömän aitoa!! Ja rentoa Tosta "keskustasta" kun kävelee kilometrin pois päin, niin loppu "kaupunki" onkin sitten ihan landea.. Jengi budjaa bungaloweissa ja laudoista tehdyissä hökkelitaloissa, skidit juoksee puolialasti tai alasti pihalla, kukot kiekuu, lehmät ja vuohet heiluttelee häntää ja rouskuttaa heinää, sorsan poikaset piipittää ja jengi levyttelee riippumatoissa TAKAISIN LUONTOOOOON!!

Älyttömän ystävällisiä noi laolaiset tuntuu myös olevan. Ainakin ensivaikutelma on loistava. Tuolla viidakon keskellä kun dallasin, niin jengi saatto pysähtyä juttelemaan mulle ja kyselemään kuulumisia... Mistä oot kotosin ja mitä teet täällä. Eihän ne montaa sanaa enkkua osannu, mutta mitä sitten. Porukka tuntuu olevan ihan vilpittömästi kiinnostuneita susta, eivätkä ole koko ajan jotain vailla. Toisin kuin monessa muussa mestassa Kaakkois-Aasiassa. Esim just jos namiin verrataan mistä siis tänne tulin, niin onhan toi ero ihan älytön.. Täällä jengi tosiaan tulee täysin vilpittömästi juttelemaan sulle ja heittämään läppää, kun taas namissa et saanu oikeestaan missään olla rauhassa. Koko ajan joku oli tarjoomassa mopokyytiä tai myymässä sulle jotain tai repimässä sua sisään joka raflaan. Noh eihän siinä mitään, maassa maan tavalla. Ja Vietnamistakin diggasin.

Huvittavaa oli muuten myös kun dallasin tuolla landella ja kello oli about 13 ILTAPÄIVÄLLÄ, niin jengi vaan haukotteli ja kulki pyjamat päällä ja huuteli mulle good morning! Sanoin niille sitten takaisin : good afternoon, mutta eihän ne sitä enään ymmärtäny :) Aito ja varsin kiireetön meininki siis. Tuolla luonnossa vaeltaessa törmäsin muuten myös johkun paikalliseen koululaisten "olympialaisiin". Yht`äkkiä hiljaisuuden keskeltä alko kuulumaan hirvee meteli ja mä lähin toki ääntä kohden kattomaan mikä on homman nimi. No siellä oli sitten käynnissä (kuulemma) perinteiset laolaisten ja thaimaalaisten koululaisten väliset skabat. Skidit kilpaili mitä ihmeellisimmistä asioita. Fillarin renkaita pyöriteltiin kepeillä, mentiin pussijuoksua ja huudettiin ja laulettiin.

Rajanylitys muuten Vietnamin ja Laosin välillä meni ihan hyvin. Mähän olin periaatteessa päivän "overstaytä" Vietnamissa, mutta ei siitä äijät rajalla mitään sanonut. Löivät vaan leimat passiin ja näyttivät, että meneppäs länkkäri nyt siitä jo. Tää yks Korealainen neiti keneen tutustuin samalla dösämatkalla oli myös kaks päivää "yliaikaa", mutta sekin selvis rajalta ilman ongelmia. Ilmeisesti toi on aika paljon päivästä ja naamakertoimesta kiinni. Meillä oli sitten kait pärstät kondiksessa kun ei mitään sanomista tullut.

Tää Savannakhet on laosin toiseksi suurin "kaupunki" ja antaa kyllä jo jotain kuvaa tästä koko maasta. Jengiä on kai joku 120000 eli kuitenkin jonkun verran, mutta tuntuu kyllä ihan siltä kun olis jossain pikku kylässä. Ihan landea tää kyllä on tota pientä "keskustaa" lukuunottamatta. Kai toi porukka on hajaantunu sitten suht laajalle alueelle ja pitkin noita metsiä ja viidakoita. Mun oli tarkotus huomenna ottaa dösä alle ja lähteä kohti Paksea ja etelää, mutta en ainakaan vielä ole tehnyt mitään asian eteen. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa miltä meno maistuu. Otetaan siis paikallisilta mallia ja relataan

Huomasin tossa äskön, että ollaan näköjään jo maaliskuun puolella. Äkkiä toi aika menee! Itekkin ollut reissun päällä jo melkeen kaks kuukautta. Reissu on itse asiassa nyt aika lailla puolessa välissä. Toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Varsinaista koti-ikävää oikeestaan ei ole. Lähinnä asiat mitä kaipaa liittyy tohon urheilemiseen. Meidän punttista on todella ikävä ja myöskin pitskun pururataa ja lenkkitoveri Hennaa Samoin kuin muita frendejä ja varsinkin perhettä. Muuuuutta onneks noita kaikkia kerkii taas himassa näkemään ja tekemään sitten melkeen kyllästymiseen asti, joten nou hätä :) Ruisleipä ja RAHKA kyllä myös maistuis.. Ja muutenkin proteiinipitoinen ruokavalio yhdistettynä treenaamiseen kelpais Noh treenataan himassa sit taas urakalla ja testoillaan Marcuksen kanssa punttiksella

Kiitoksia tsempeistä!

-Jussi