Lähtöön aikaa 3,5 viikkoa ja nyt jouduin sanomaan ensimmäiset heipat. Takana on neljä mieletöntä päivää siskon luona Saarijärvellä. Lauantaina juhlittiin äitiä ja Karia, häät on aina ihania juhlia. Hääparille oli järjestetty yllätystä kakun koristeen, paljun ja bändin muodossa. Päivä oli ihana ainakin omasta mielestäni ja toivottavasti myös hääparin ja muiden vieraiden mielestä.
Junassa matkalla kotiin iski tajuntaan todellisuus siitä, että nään siskot, tädin murut ja keski-suomen kaverit oikeesti vasta jouluna seuraavan kerran. Nyt tuntuu siltä, että jouluun on ikuisuus. En oo ikinä ollu pois kotoa, etenkään vieraassa maassa muutamaa viikkoa pidempään. Edelleen tuntuu hassulta ja epätodelliselta, että sitä on oikeesti ihan kohta lähdössä. Vähän ehkä myös pelottaa, kuinka hirvee ikävä mulla iskee, kun on tottunu näkemään perheenjäseniä usein. Mutta tää reissu on sellainen, minkä oon aina halunnu tehä. Mulla on aina ollu sellanen fiilis, et mun on päästävä ulkomaille ja näkemään maailmaa hieman pidemmäksi aikaa. Tähän asti en ole uskaltanut asiaa toteuttaa, mutta nyt on vain poistuttava omalta mukavuusalueelta ja otettava askel kohti tuntematonta.
Lapset kyseli innokkaana, mikä se Afrikka oikeen on ja miks mä sinne meen ja mitä tekemään. Yritin parhaani mukaan kertoa, mutta ei ne tainnu ihan käsittää, että miks joku haluaa moneksi kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa tuhansien kilometrien päähän kotoa. Sitä samaa ihmettelen välillä itsekin. Mutta samaan aikaan innostus tulevasta reissusta alkaa kasvamaan ja toki alkaa myös jännittämään pikku hiljaa. Tosin koen olevani yllättävän levollinen asian suhteen, luulin panikoivani paljon enemmän. Ehkä se paniikkijännitys tulee sitten muutama päivä ennen lähtöä.
Oon niin kiitollinen siitä, että mulla on maailman paras perhe,suku ja ystävät, jotka tukee mua mun päätöksissä aina, oli ne sitten mitä tahansa. Sen takia maailmalle lähteminen tuntuu turvalliselta, tiedän, että mua odotetaan kotiin ja tiedän saavani apua, jos jotain ikävää sattuisi.
Ajatukset on tosi sekavat tällä hetkellä, mutta päällimmäisenä koen olevani erittäin etuoikeutettu, koska olen saanut ympärilleni suuren joukon ihania ihmisiä. Ja kyllä eilisissä juhlissa tuli taas todistettua, että sisaruussuhde on ihan korvaamattoman ihana. Mulla on kaks siskoa ja veli, joita en vaihtaisi mihinkään ikinä. Viikonlopun naurusaldolla pärjää pitkälle ja kuvat muistuttavat unohtumattomista hetkistä.
TJ 26