Vaikka yöllinen Istanbul oiskin houkuttanu (päiväsaikaan siellä huomaa keuhkoihintuntuvasti ihmis- ja etenkin automäärän), hyppäsin taas Turkkarin koneeseen ja suuntasin kohti Bangkokia.

Joskus pentuna oon viimeks ollu noin isossa koneessa (10 paikkaa vierekkäin), mutta sillon ei ollu jokasella eessä omaa telkkaria täynnä pelejä, leffoja, sarjoja, kielikursseja ja musiikkia.

Turkish airlines tarjos yllinkyllin ilmasta syötävää ja juotavaa matkan ratoksi. Nettiinki ois ollu mahollisuus, mutta Kabulin yli/ohi lennellessä se ei ainakaan ollu 'vielä toiminnassa.' Tyydyin pällistelemään vuoristoja lentokonekamerasta sen sijaan että oisin facebookannu 11km korkeuessa sodan runteleman maan yllä.