Iquitos oli jo alusta saakka jotenkin erityinen paikka. Olin jo suunnittelemassa lähteä eteenpäin kunnes tapahtui yksi elämäni oudoimmista tapaamisista. Menin kaverin kanssa syömään jäätelöä ulkoilmabaariin ja vieressä istui joku pitkätukka länkkäri joka joi bisseä. Jutustelu lähti käyntiin tähän tyyliin : Where are you from?

Shamaani: Im from sabme(saame)

Olin tehnyt jo selväksi että olimme suomesta. Jätkän käytös jollain tavalla ärsytti minua ja kysyin: Yes yes, but witch country?

Shamaani kertoi olevansa saamesta ja ei halunnut tarkentaa asiaa enempää sillä suomen norjan ja ruotsin kolonialistit eivät olleet hänen mieleen. Sain kuitenkin selville että hän on jostain Kiirunan läheltä. Nyt se oli tapahtunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni travellatessani tapasin ihmisen joka oli pohjoisempaa kuin minä. Myös minä olin yhtä harvinainen ilmestys hänelle.

Olin kuullut hänestä juttua aikaisemmin ja osasin esittää kysymyksen. "Oletko Shamaani?" ilman tätä huhua en varmaan olisi uskonut äijää yhtään, mutta hän kertoi minulle erittäin mielenkiintoisen tarinan. Siitä kuinka hän oli ns. viimeinen elossa oleva todellinen lapinshamaani. Hänen isoisänsä oli ollut shamaani, mutta shamanismi oli ollut kiellettyä pohjolassa, joten hänen oli lähdettävä opiskelemaan taitoja muualla ja oli päätynyt amatsonille. Lopulta päädyimme juomaan kaljaa hänen hotelli huoneeseen jossa oli myös hänen tyttöystävänsä. Muutaman oluen jälkeen shamaani sammui lattialle ja vihdoin viimein tyttöystävä suostui puhumaan meille ja yllättäen hän osasikin englantia sujuvasti. Sovimme osallistuvamme ayahuasca seremoniaan heidän kanssaan perjantain. Tapaus oli niin outo ja ainutlaatuinen että tunsin että minun on katsottava tämä asia loppuun.

Palattuani guesthousiin kerroin omistajalle tapaamastani shamaanista. Hän kuulemma aina tappelee kaupungilla kännissä, mutta selvin päin hän on kuulemma hyvä tyyppi.

Kaksi päivää kului ja saavuimme tapaamispaikkaan. Pienien viivytysten jälkeen olimme kaikki koossa ja aloitimme matkan heidän "kotiinsa". He olivat olleet kaupungissa siitä syystä että heidän piti päästä mahdollisimman pian naimisiin. Jo nyt tämä tyyppi osottautui erittäin mukavaksi ja aivan toiseksi ihmiseksi kuin ensitapaamisella.

Heidän koti oli n. 1,5 tunnin matkan päässä kaupungista. Pieni sääskiverkolla ympäröity terassi, joka oli erittäin viihtyisä. Ainoana virikkeenä viidakko. Täällä tämä saamelainen oli viettänyt jo lähes kuusi vuotta... Opiskellut luontoa ja shamanismia. Hänellä oli kuulemma parhaat mahdolliset opettajat.

Tapasin iltapäivällä Saran. Tämä pieni nainen oli 43 vuotias, mutta näytti ainakin 10 vuotta nuoremmalta. Hänellä oli jo kymmenen lasta ja muutama lapsen lapsikin. Hän oli ollut shamaani 18 vuotiaasta saakka ja hän tuli suorittamaan meille illan seremonian.

(Tätä juttua on nyt vaikea kertoa hyvin joten yksityiskohtia puuttuu paljon. Kyseessä on kuitenkin erikoisin tyyppi minkä olen tavannut ja tämä seremonia ei tullut pyörimään millään tavalla markkinatalouden ympärillä. No sanottakaan että maksoimme hommasta n 10 euroa mutta kaikki muut ayahuasca hommat tuntuvat pyörivän isompien rahojen ympärillä. Eli unohdettakoon nyt sellainen asia kuin raha. Tästä tuli elämäni hurjin kokemus)

Seremonia: Litkut oli juotu alas ja valot sammutettu. Tällä kertaa meitä ei ohjeistettu mitenkään. Menin makoilemaan patjalle niinkuin kaikki muutkin Saraa lukuunottamatta. Tärkeänä erona edelliseen seremoniaan oli se että myös Sara joi ayahuascan.

Ekat 15 minuuttia makoilin ja mitään merkittävää ei tapahtunut, mutta sitten hyvin pienet näyt muuttuivat valtavaksi vihreäksi taustaksi joka oli yksityiskohtia täynnä. En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Minulla oli hyvä ja rauhallinen olo, mutta olin aivan ihmeellisessä maailmassa.Viidakossa joka oli vielä 1000 kertaa syvempi kuin viidakko missä olin ollut. En osaa kirjoittaa asiasta, mutta se oli uskomatonta. Näin valtavasti käärmeitä. Erillaisia ja erinkokoisia, mutta en pelännyt mitään. Tuntui että jollain äänettömällä tavalla pystyin juttelemaan ihan kenen tahansa kanssa. Oli pilkko pimeää ja katsoin Saraa kun hän alkoi laulamaan. En ole koskaan kuullut mitään niin upeaa. Jollain tavalla mielessäni pyysin häntä laulamaan lisää ja hän lauloi. Olin ajattomassa tilassa. Näin tilanteita aivan valtavasta määrästä asioita. Tapasin ihmisiä suomesta, välillä tunsin kuin olisin mennyt avaruudessa ja sitten taas tuntui että ajatukseni tuli vain ulos jostain tietystä kasvista viidakosta. Tuntui että näin asioita niin monelta tasolta avaruudesta aina avaruuteen joka olikin vain jonkun toisen asian sisällä. Matkustin ajassa taaksepäin muutamia sukupolvia ja olin jonkun esiäitini mahassa. Tuntuu että litku oli pysynyt sisälläni jo tosi kauan. Minulle tuo aika oli ikuisuus, mutta kaverini epäili että ehkä tunnin jälkeen oksensin.

Se oli valtavaa. Shamaani lauloi Icaroksia. Ayahuasca limpiar( puhdista)! Nousin ylös jo paniikissa etsin ämpäriä. Jotenkin ihmeessä löysin sen eteeni ja sitten näin valtavan liskon pään jonka sisältä tuli toinen liskonpää joka aukeni ihan äärimmilleen. Tuntuu että se mitä minua on joskus oksettanut oli nyt potenssiin kolme kertaa suurempaa ja yksinkertaisesti kaikki nousi kerralla pihalle. Yksi valtavan voimakas oksennusreaktio jo kaikki tuli pihalle. Seuraavana päivänä totesin että silmästi on verisuoni poikki joka varmasti johtui oksennusreaktiosta.

Välillä myös saamen shamaani alkoi laulamaan. Todella vaikuttavaa. Jossain kohtaa tunsin että huoneessa oli ikäänkuin jumalien kokouus. Sara oli se tärkein tyyppi sieltä, mutta myöskin tämä saamen viimeinen shamaani oli samalla viivalla kuten myös minä.

Tunsin valtavaa yhteyttä äitini ja Saran välillä. Tuntui ikäänkuin äiti olisi ollut siellä mukana. Jossain vaiheessa tuntui ikäänkuin olisin irronnut ruumiistani. Näin jollain tavalla oman sieluni vaikka en sitä nähnytkään. Se oli oikeastaan vain valoa. Jotenkin tajuisin että mulla ei ole mitään hätää sillä olen hyvä tyyppi. Tai se sielu joka minussa asuu on hyvä ja se vain sattuu käyttämään minun olomuotoani. Välillä ajattelin maailmaa ja tunsin valtavan harmonian ympärilläni. Kaikki eläimet ja kasvit jotka jollain tavalla sanoivat että kaikki muuten on harmoniassa paitsi ihmiset. Olin mielessäni aikaisemmin ajatellut että minun on ehkä muutettava etelään. Nyt kuitenkin näin valtavasti ns tulevaisuudennäkyjä lapista. Minusta tuntui että ne näyt koittivat kertoa minulle oikean kotini... Minun on mahdotonta kertoa tästä tarinasta enempää. Tässä on vain murto osa asioista.

jossain vaiheessa näin huoneessa pienen valon. Välillä näin saran kasvot. Kuin taikaiskusta osasin nosta istumaan ja sara teki asioita minulle. En voinut kuin kiittää tuota mahtavaa naista. Olin oikestaan välillä niin sekaisin että en tiennyt mistään mitään. Ei ollut muuta kuin nuo valtavat määrät tunteita ja näkyjä. Tuntuu että minua ei ollut olemassa. Aika kesti yksinkertaisesti ikuisuuden, mutta se ei minua haitannut. hommasta on kulunut nyt jo muutama päivä ja aika usein pysähdyn vain paikalleni miettimään mikä se valtavan kaunis uni oli joka tuntui niin todellisuudelta vaikka sitä ei voi mitenkään kertoa teille.

Tämä koko juttu oli kohtaloa. Kaverini koki myös voimakkaan kokemuksen, mutta ei ilmeisesti niin vahvaa kuin minä. Olin jälleen kerran ainut joka oksensi litkun.

Shamanismi olisi kuullostanut minusta hullulta vuosia sitten. En voi kuitenkaan arvostaa mitään ammattia niin korkealle kuin shamaneja. He vain yksinkertaisesti tietävät aivan valtavan paljon. En osaa kirjoittaa nyt tästä asiasta sen enempää, mutta nyt tiedän että se eka seremonia oli todellisuudessa aivan perseestä. Tämä oli elämäni vaikuttavin kokemus. :)

Kaveri totesi asian hienosti.... "Tajusin että ennen ajattelin vain asioita, mutta en nähnyt niissä mitään värejä. Nyt kaikki pienetkin asiat ovat täynnä värejä." :)

Jep. No mutta nyt saavuin juuri bogotaan kahden päivän laivamatkan ja parin tunnin lennon jälkeen. Pari viikkoa lomaa ja sitte jouluksi sinne koti suomeen. Tää on ollu uskomaton reissu :)