" I Listen to my Instinc,
I am my experiences...
..What I Do is who I am..

Tuli aloitettu tämä blokaus melko mahtipontisilla sanoilla. Tuo fraasi on kopioitu Malboron mainoksesta Costa Ricassa. Tuo mainosfraasi on varmaan saanut monet ihmiset nauttimaan tupakoinnin pienistä iloista, mutta myös kärsimään pitkällä aikavälillä heikentyneestä terveyden tilasta.

No tämä alku nyt ei liity sitten mitenkään tilanteeseeni ja ajatuksiini jos ei ala väkisin hakemaan niitä analogioita. Sijaintini on edelleen Bocas Del Toro y yo hablo espanol un boco.. Joo eli viikko espanjankurssia takana, enkä ole ikinä rakastanut koulua näin paljon. :) Päässäni on jo viikon jälkeen valtava määrä espanjan perusteita, mutta prosessointi edelleen valtavan hidasta eteenkin puhumisen kanssa. Harjoitusta, harjoitusta ja lisää koulua(toivottavasti).

Mietin että miksi en opiskellut aikaisemmin koulussa samalla intensiteetillä. Asialle ei tietysti voi enää mitään, mutta opiskelu olosuhteissa on hienoisia eroja. Koulupäivän pituus on 4 tuntia, mutta tuo on ollut ainakin minulle aika maksimi sillä läksyjäkin pitää ehtiä tekemään. Luokassa on 3 oppilasta jotka ovat suunnilleen samalla tasolla kuin minä. Tunnit pidetään ulkona "parvekkeella" ja läksyjä luetaan riippumatossa. Välillä tunnit saattavat keskeytyä jos paikalle sattuu kulmilla hengaileva apina jolla ei ole kovin hyvät käytöstätavat. Sympaattinen tyyppi kuitenkin.

Erittäin tärkeää on kuitenkin hyvä opettaja joka innostaa sinua. Miespuolinen oppilas rakastuu lähes varmasti tähän äärimmäisen hauskaan ja kauniiseen opettajaan mikä lisää myös näyttämisen halua.

Tärkeintä on kuitenkin se valtava hyöty jonka enpanjankielentaidolla voi saavuttaa. Pienikin kielitaito auttaa saamaan erillaista informaatiota esille. Tämä taas antaa hurjasti enemmän pohjatietoja tehtäessä joka päiväisiä ratkaisua. Puhumattakaan siitä että voisinko joskus olla töissä/ tekemässä businesta paikassa josta ko. kielestä on hyötyä? Espanjan kolonialistit ovat nimittäin levittäytyneet aika upeisiin mestoihin ja varmaan tästä syystä muuttuneet itsekin niin upeiksi.

Tai no ei ihan kaikki. En tunne olevani tarpeeksi vapaa. Vaistoni sanoi jo ennen reissua että liian tiivis matkustaminen kenen tahansa kanssa tulee ennen pitkään kääntymään vastaan. Tällä viikolla minulla ja Oscarilla on ollut eri harrasteet ja homma on tuntunut mahtavalle. Oscar haluaa kuitenkin jatkaa matkaa jo huomenna. En ole saanut hänelle rivienvälistä välitettyä viestiä että otetaan omat tiet ja tavataan vaikka kuukauden päästä Amazonilla. Ehkä yksi suurimmista ongelmista on erillaisuutemme ajattelutavoissa. tottakai.

En halua kuulla jatkuvaa neuvomista siitä mihin ihmisiin en voi luottaa, mihin hintaan minun on ostettava sanakirja ja millaista on jossain tietyssä paikassa missä kumpikaan ei ole edes itse käynyt. En myöskään jaksa jatkuvaa negatiivisuutta ja valittamista jota ei voida perustella. Mutta niitä hauskoja mustanhuumorin iltoja tulisin toki kaipaamaan.

Ihmisen marssiin toimittamisen suuri ongelma olisi juuri ryhmädynamiikka. Jokainen ihminen tarvitsee edes joskus hieman omaa tilaa. Tai no korjataan nyt tähän varmuuden vuoksi että lähes jokainen?

Viikon aikana jolloin olen oppinut espanjaa olen myös oppinut oman häiriöherkkyyteni. Pienetkin häiriöt aikaan saavat sen että en ole oma itseni ja silloin en ole yhtään mitään. Mutta ne hetket jolloin saan toteuttaa vapaasti omaa itseäni ovat hetkiä jolloin olen onnellinen! Toivottavasti kuitenkin oppisin kehittämään itseäni häiriöiden siedossa (enkä puhu nyt immunitytesteistä).

Kerrottakoon tähän että kyllä kaverin kanssa voi tehdä aivan huikeita matkoja. Sellaisia olen tehnyt jo kaksi tälle vuodelle ennen tätä reissua. Laskettelureissu norjaan oli aivan huikea ja 11000 km nissanilla neljässä viikossa oli todella kova juttu. Kummallakin reissulla homma toimi reissukaverien kanssa äärimmäisen hyvin. Päätöksen teko oli tehokasta ja sain tehdä juuri niitä juttuja mitä halusin. Tämän tyyppiselle kellottamattomalle pitkälle reissulle kuitenkin kaikille kuolevaisille neuvoksi: Välillä kannattaa reissata yksin ja eriporukoissa! Pitää ottaa paras irti, yksin reissaamisesta ja kaverin kanssa reissaamisesta. Sitten sitä oppii antaan respectiä kaikelle muullekin.

Nyt jatkan reissun suunnittelua. Haluaisin matkustaa lännestä itään eli lentää esim. Peruun täältä Panamasta ja matkustaa maitse itään. Oscar kuitenkin haluaa ensin Columbiaan, mutta sinne olen valmis menemään korkeintaan laivalla. Aika näyttää mitä tämä reissu oli!