Lähtöpäivä koitti vihdoin eilen. Oltiin oltu edellisenä iltana mökillä Lappajärvellä viettämässä venetsialaisia äitin ja isän kanssa. Jaakko ja sen äiti ja Simo oli kans mökillä. Saunottiin ja nautittiin viimeistä kertaa Suomesta ja läheisten seurasta.

Nukuin viimeisen yön Alahärmässä ja Jaakko Seinäjoella. Aamulla oli aika pakata viimeiset tavarat matkaan. Lähdettiin äitin ja isän kanssa ajamaan Seinäjokea kohti. Meinattiin käydä vielä Huviretkessä syömässä. Se ei ollut kuitenkaan auki, joten mentiin sit Kotipizzaan. Söin Zorbas-Kotzonen perinteiseen tyyliin.

Puhelin pirisi vielä viimeisiä kertoja, ennen kuin jätin sen äidin huostaan. Mentiin asemalle ajoissa ja pian Jaakonkin porukat tuli sinne. Siinä odoteltiin jännissä merkeissä junaa. Pian se tulikin ja halasimme vielä kaikkia. Sitten vain junaan. Tuntui epätodelliselta, että nyt se matka viimein alkoi. Molempien porukat roikkuivat ovella junan lähtöön saakka eivätkä meinanneet malttaa antaa ovien ollenkaan sulkeutua! :D

Junamatka meni epätodellisissa merkeissä, nopeasti. Marianna-serkkukin oli Samunsa kanssa junassa ja turistiin ravintolavaunussa koko matka.

Helsingin rautatieasemalla saattamaan tuli vielä Helsingin sukulaisia ja ystäviä. Lisäksi piti ostaa apteekista jodispriitä veden desinfiointia varten ja asentaa läppäriin gps. Ruokaa ja vessapaperiakin piti ostaa ja vaihtaa rahaa. Siinähän se aika meni nopeeta.

Pian oli aika hypätä Moskovan junaan ja halata kaikki ystävät ja sukulaiset.

Saatiin yläpedit, alhaalla oli kaksi venäläistä naista. Toinen puhui aika hyvin suomea ja halusi auttaa meitä kertomalla Moskovasta. Ilta meni lepppoisasti jutellen. Ravintolavaunussakin syötiin pikku annokset, siellä oli letkeä tunnelma, puheensorina ja musiikki vain raikasi. Hytti oli järjettömän kuuma yöllä eikä minkäänlaista tuuletusta, joten unet jäivät vähäisiksi. Lisäksi junan meno oli aikamoista rynkytystä.

Aamulla saavuttiin Moskovaan ja otettiin heti taksi, kun ei jaksettu säätää bussilla. Olin säätänyt meille ilmaisen yöpaikan Hospitality Clubin kautta. Kämpän löytäminen tuotti vaikeuksia, mutta paikalliset olivat halukkaita auttamaan. Vihdoin Svetlanan kämppä löytyi ja leviteltiin tavarat sinne. Svetlana asui poikaystävänsä ja äitinsä kanssa, kaikki olivat tosi ystävällisiä. Suihkussa käynnin jälkeen saatiin ruokaakin. Svetlana antoi meille myös avaimet, että voimme kulkea mahdollisimman vapaasti, miten haluamme. Tämä päivä taitaa mennä levätessä ja ottamalla selvää, mistä Trans-Siperian juna lähtee huomenna kohti uusia seikkailuja.