26.1 Australia päivää vietettiin Docklandsissa Melbournessa. Siellä oli jos jonkinmoista tapahtumaa ja konserttia, useimmat kylläkin lapsille suunnattuja. Mutta saatiin me lapsenmielisetkin siitä iloa ja riemua. Rantakatu oli täynnä ihania pikku kojuja missä myytiin ruokaa ja erilaisia käsitöitä. Löysin niin upeaa taidetta että oli pakko ottaa oikein käyntikortti matkaan jos joskus vaikka olisi ihan rahaakin. Ilta tietysti päättyi mielettömiin ilotulituksiin, melkeinpä jopa parempiin kuin uuden vuoden räiskytykset Adelaidessa. Täältä nähtiin myös hienosti värejään vaihteleva Melbourne Star, 120m korkeuteen kohoava maailmanpyörä. Mutta suottapa siitä maksamaan, 15m korkeampi London Eye on jo koettu. :) Ainiin, no olishan siinä tietysti ne näkymät...

Eilen ystävällisesti puolen kämmenen kokoinen perhonen asettautui meidän huoneessa valokuvattavaksi. Pitihän sitä sitten tietysti alkaa leikkimään lähilinsseillä, kun niitä kuitenkin raahaan täällä mukanani. Hauskoja leikkikalujahan ne on. Kuvia en taida kuitenkaan tänne pistää koska tämä kirottu blogi tuhoaa valokuvien laadun täysin. Plus kaipaan vielä paljon paljon harjoitusta niiden kanssa. :)

Täällä odottelen hostellilla että päästään muuttamaan seuraavaan osoitteeseen, tällä kertaa aivan Melbournen keskustaan. Kävi niin hyvä säkä että löysin keskustakämpän jonka hinta on sama kuin halvimman hostellin (eli nykyisen kammotuksen), mutta mukavuuksiin kuuluu talon kaikkien asukkaiden käytössä olevat kuntosali, uima-allas, poreamme ja sauna. Ja kämpässä on ilmastointi!!! Nytkin ulkona taitaa olla sen lähemmäs 40 astetta, joten on melkoisen miellyttävää muuttaa ilmastoituun asuntoon. Hieman tosin jännittää näin korkeanpaikankammoisena muuttaa 28. kerrokseen. :)

Huomisesta alkaakin sitten mun kulttuuriviikko. Tai oikeastaan puolitoista viikkoa. Keräilin pitkän listan kaikkea ilmaista tekemistä Melbournessa ja huomenna onkin aika aloittaa kierros. Listassa on paljon mm. gallerioita, museoita, ilmaisia elokuvia, konsertteja jne. Kyllä saisi Suomi ottaa mallia, niin saattaisi ihmisetkin hymyillä vähän useammin. Täällä on niin paljon ilmaisia isoja tapahtumia ja aktiviteetteja ettei kaikkiin edes ehdi.

Eräs esimerkki täällä olevista mahtavista taidejutuista, on eilen päättynyt "Play Me, I'm Yours"- näyttely. Homman on pistänyt liikkelle brittiläinen Luke Jerram, joka on vuodesta 2008 asettanut 37 kaupunkiin yli 1000 pianoa. Melbournessa siis kahden viikon ajan oli kaupungilla yli 20 pianoa, kenen tahansa soitettavissa kaduilla, rautatieasemilla yms. Muutaman pianon näinkin ja kuulin yhden mielettömän esityksenkin. Ikävä kyllä en saa sitä videota tänne ladattua. Upea idea. Täällä sitä vaan miettii että miksei Suomessa koskaan...

Yritän täältä päivitellä kulttuuriviikon tapahtumia mahdollisimman pian, muuten tulee ihan tuhottoman pitkiä päivityksiä. :)