Täytyy myöntää ettei se nyt ihan pahalta tunnu katsella tuollaista taivasta iltaisin valtavalta parvekkeeltamme. Vaikka huoneemme on hävyttömän pieni ja järjetön sekamelska, sen hyviin puoliin kuuluu ovi suoraan isolle asukkaiden käytössä olevalle parvekkeelle. Illat täyttyvät naurusta, laulusta ja kitaransoitosta. Hostellissa on paljon pitkäaikaisia asujia, muutamia uusia tulee aina välillä. Täällä nyt kolme viikkoa olleena, voin sanoa että viihdyn. Ja hei meidän respatyttö on suomalainen. :)

Nyt on ensimmäistä kertaa iskenyt se fiilis että ei halua että ihmiset lähtee, eikä itse halua lähteä mihinkään. Ilmeisesti sitä ei koskaan enää voi olla täysin tyytyväinen yhdessä paikassa, kun ikävöi ihmisiä ympäri maailmaa. Täällä ikävöin rakkaita Suomessa, kun palaan takaisin ikävöin ihmisiä jotka olen tavannut täällä. Mutta toisaalta siinähän on se ihana puoli että pääsee käymään ihmisten luona eri paikoissa. Tulevia reissukohteita ovat ainakin Itävalta ja Espanja.

Nyt kun on ollut aikaa, ja viiniä, on tullut ajateltua kaikenlaista. Mieleen on tullut sellaisiakin muistoja joita ei tiennyt olevankaan. Hauskoja muistoja joille on täällä yksinään nauranut ihan kippurassa, sekä muistoja jotka on haudannut jonnekin piiloon. Yllättäen niitä on vaan alkanut tulvia pääkoppaan. Monet vain pieninä välähdyksinä, osa jopa pitkinä tarinoina.

On tullut käsiteltyä, pintaa raapaisten, omia pelkojaan, toiveitaan, tekojaan. Muutamilta ihmisiltä on tullut pyydettyä anteeksi, muutamia kiitetty avusta kovissa paikoissa. Kummallinen tuo pääkoppa kun sieltä löytyy loputtomasti asiaa kun vaan on oikea hetki.

Suomen itsenäisyyspäivä tuli vietettyä täällä hieman rauhallisemmissa merkeissä kuin Tampereella. Tietysti tuli kaikille mainittua että sellainen on ja pitäähän sitä hieman juhlistaa. Onneksi ei tarvinnut jakaa täällä häpeäänsä seuraavana päivänä, kun sai lukea mitä siellä on ääliöity.

Mutta eipä tällä erää enempää. Löydettiin Balilainen ravintola ja täytyy lähteä tsekkaamaan tekeekö ne yhtä hyvää chicken satayta kuin Balilla. :)