Junamatka Alice Springsistä Adelaideen oli yhtä pitkä kuin edellinenkin reissumme. Pääsimme siis nauttimaan samanlaisista ihanista penkeistä ja ruhtinaallisesta jalkatilasta. Ikävä kyllä onnistuin jotekin venäyttämään selkäni yöllä, enkä meinannut pystyä kävelemään pariin päivään. Ihan kuin noita vaivoja ei olisi jo tarpeeksi.

Ja eikun tutustumaan nähtävyyksiin eli etsimään sairaala. Ensiapuun kaikkien edellisestä sairaalasta saamieni papereiden kanssa ja selittämään mikä on hätänä. Taas mittailtiin paineita, jotka edelleen olivat korkealla, ja kyseltiin samat kysymykset uudestaan ja uudestaan. Ensiavusta minut kuitenkin kotiutettiin muutaman tunnin päästä, enhän kuitenkaan ollut hätätapaus, ja käskettiin etsiä paikallinen lääkäri.

Seuraavana päivänä sitä sitten metsästettiin vaikka mistä. Kahdesta paikasta meidät käännytettiin pois ja ohjattiin seuraavaan. Kolmannessa onneksi jo pääsin lääkärille. Sieltä sitten taas uusiin testeihin. Taas putkitolkulla verta, joku ihme keskikropan verisuonien ja muun kuvaus ja voi iloa ja riemua, 24h pissakeräys. Voin kuulkaas kertoa ettei ole hupaisaa kanniskella sitä tonkkaa vuorokautta hostellin yleiseen vessaan ja sitten vielä kulkea sen kanssa kaupungilla sekä viedä se bussilla sairaalaan. Kokemuksia hei.

Lääkkeiden annostusta lisättiin sillä paineet oli edelleen korkealla. Päänsärky oli onneksi jo hellittänyt, joten pääsi oikeasti tutustumaan kaupunkiin eikä tarvinnut maata lepäämässä.

Adelaide on aivan ihana kaupunki. Täällä kulkee ilmaisia busseja millä pääsee ympäri keskustaa. Huomattavasti tämä on isompi kuin kaksi edellistä kaupunkia joissa olemme olleet. Hiton kylmä vaan, kun asteita on ainoastaan 20 ja olimme jo niin tottuneet siihen 40 asteeseen. Että ihan piti käydä lämpimiä vaatteita ostamassa.

Kävimme tutustumassa South Australian Museumissa. Ajattelimme muutaman tunnin riittävän, mutta kolmisen tuntia kierrettyämme olimme nähneet vasta kaksi kerrosta, eli alle puolet. Onneksi museo on ilmainen joten sinne voi palata koska tahansa uudestaan. Kuvia sieltä tuli tietysti hurjasti, harmittelin vaan kun jollain käsittämättömällä tavalla unohdin ottaa kunnon kameran mukaan ja jouduin ottamaan kuvat pikkukamerallani. Siksi laatu ei oikein miellytä, mutta kuvia löytyy taas kuvapuolelta.

Ensimmäisen viikon aikana kämppiksemme vaihtuivat päivän parin välein. Alussa oli ranskalaisia jotka puhuivat vain keskenään, mutta onneksi siitä eteenpäin on ollut parempia ja parempia kämppiksiä. Harmillisesti italialaiset ovat vallaneet keittiön joten siellä ei edes halua tehdä ruokaa. Välineitä on liian vähän ja jos keittiö on täynnä italialaisia niin minä en sinne joukkoon halua! :)