Tiomanin hiekat karistimme linja-autoasemalle Melakassa. Matkan tarkoituksena oli mennä moikkaamaan Marikan ystävää Karenia ja hänen miestään Jacia. Toinen matkan tavoite oli SYÖDÄ! Istahdimme hetkeksi asemalle odottamaan Jacia, joka oli ystävällisesti tarjoutunut hakemaan meidät pysäkiltä. Kun Jack tuli , kaveri oli vähän ihmeissään siitä, että olimme koko ajan puhuneet tulevamme 11 päivä. Niin niin! 11.5, eli tänään. No eipä ollut 11 päivä, vaan 10....ohho...ja juuri kun tiomanilla vielä toivoimme että olisimme saaneet yhden päivän lisää vain löhöömiseen saarella...no oishan semmoinen ollut jos olisimme katsoneet kalenteria...noh, tekevälle sattuu!:)

Hyvää ystävää on ollut suunnaton ikävä koto Suomessa ja oli aivan mieletöntä nähdä Karen (ja tietysti Jac) uudestaan! Karen oli ottanut meidän vuoksi töistä vapaata kolme päivää, mikä ei paikalliselle duunarille ole välttämättä kovin helppoa, jotta saimme vietettyä todellista laatuaikaa yhdessä. Itse olin jo Suomessa laatinut listan kaikista niistä ruoista, joita oli Melakassa saatava. Karenin onnistui toteuttaa koko lista, joko viemällä matkalaisia parhaimpiin paikallisiin rafloihin tai kokkaamalla safkat kotosalla. Melaka on tunnettu herkullisista ruoistaan ja Karen on meikäläisen pitkän kokemuksen perusteella ehkä maailman paras kokki.

Sen lisäksi, että Melakasta saa hyvää ruokaa, kaupunki on myös tullut tunnetuksi olemalla UNESCO:n maailman perintölistalla. Yhden päivän vietimme kiertelemällä kaupunkia turisteina muiden turistien joukossa. Vaikka kaupunki on parin viime vuoden kuluessa tullut aika tutuksi, itse en ole koskaan harrastanut minkäänlaista turistitoimintaa Melakassa. Kierros China Townista, ostoskeskusalueelle oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Matkalla pysähdyimme parissa temppelissä ja parissa raflassa maistelemassa paikallisia erikoisuuksia.

Marika ei tosissaan turhaan ollut kehunut paikallista ruokaa ja Karenin kokkaustaitoja! oivoi että, sitä napaa venytettiin kuin syöttöposulla joulun tienoilla! Ja hyvää oli!:) Melakassa tuli sitten shoppailtuakin...ööö 3 paria korkkareita, pari paitaa ja kaikkea muuta kivaa... mikä ei mahdu rinkkaan. Asia päätettiin ratkaista lähettämällä tavarat postilla Suomeen...juuri sinä päivänä kuin posti on kiinni ja me olemme viimeistä päivää maassa... nooh onneksi Karen lupautui kiikuttamaan paketin postiin:) Viimeinen päivä kului Melakan lähistöllä olevassa paintball-mestassa. Alokas Tökkeri laittoi maskin naamalle ja lähti soheltamaan viidakkoon värikuula-aseen kera, ja hauskaa se oli! Mielettömän kuuma touhussä kyllä tosin tulee:)

Viidakkosplättäys oli tosiaan adrenaliinia nostattava toimintapläjäys. Eteneminen todella laajalla alueella, tiheässä viidakossa, tukahduttavan kuumissa kamppeissa, kun kulman takaa saattaa koska tahansa ilmaantua pieni aasialainen oman pyssynsä kanssa, oli omiaan aiheuttamaan aikamoiset "elä tai kuole"- fiilikset.

Komelta yöllä hyppäsimme autoon ja matka jatkui kohti KL:n lentokenttää. Aika haikea fiilis tuli hyvästellä Karen ja Jac - harvoin tapaa yhtä ihania ja avosydämisiä ihmisiä.

Matka taittui facebookissa roikkuessa Jannin päivittäessä reaaliajassa MM-finaalin tapahtumia. Kentälle päästyämme se oli selvää: SUOMI ON MM-LÄTKÄN MAAILMANMESTARI 2011!!!!!!!!!!! GO FINLAND! siinä hetkessä vähän ehkä toivoi että oisi voinut vaihtaa yhdeksi illaksi lentokentän pub chelseaan ja Helsingin voitonriemuisaan tunnelmaan:) - mutta vain yhdeksi illaksi:) Hyvästelimme Malesian (hetkeksi :D) ja hyppäsimme koneeseen kohti Yogyakartaa!