Noniin!! Täällä taas! Hiljaiselo blogin suhteen selittyy sillä perusloma setillä: Oli niin kiire, ettei kerenny kirjoitella! :) ja kiirettä sitä onkin pitänyt, Mutta tässä vähän matkakertomusta edellisestä tähän hetkeen: Matka Bangkokista Kuala Lumpuriin sujui oikein leppoisasti... nukkuen. Ennen koneeseen pääsyä sitä meinasikin nukahdella ympäriinsä lentokenttää. Kuala Lumpuriin saavuimme yöllä ja majapaikka löytyi markkinoiden jäljiltä yltä päältä roskissa olevalta Petaling streetiltä. (joka muuten markkinoiden aikaan on täynnä kaikkea mitä mieli halajaa:D) Huoneoli kiva, ilman ikkunaa, mutta suihku ja sänky löytyi ja nehän olivatkin ne pääasiat:)

Kuala Lumpurissa team Finlandilla oli yksi päämäärä: jatkaa matkaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Täysin sammuneena vietetyn yön jälkeen ensimmäisenä ohjelmassa oli hankkia bussiliput seuraavalle yölle kohti Johorin maakuntaa ja Mersingiä. Mersingistä matka puolestaan jatkuisi Pulau Tiomanin saarelle, joka olisi ns. ensimmäinen varsinainen etappi reissulla. Kun bussiliput oli poistettu, loppuaika KL:ssa vietettiin tontteja tiiraillen ja kauan (todella kauan) kaivatun kiinalaisen ruoan parissa.

1 yö viivyttiin ihmettelemässä meininkiä, kunnes suuntasimme kompassimme kohti Tiomanin saarta.

Matka taittui "mukavasti" bussilla ja lautalla. Perillä laiturilla odottikin saaren "isäntämme" Niku! Joka myös ystävällisesti oli onnistunut hoitamaan meille mukavan bungalown. Kamat sisään, aurinkorasvat naamaan ja rannalle! Ja sitä Tiomanilla riittikin! valkeaa hiekkaa, turkoosia merta, uskomattoman kauniita perhosia, varaaneeja ja ei niin mukavia apinoita. (ensi töikseen Niku otti asiakseen varoittaa pirulaisista jotka mylläävät terassisi ämmässuo - kuntoon, jos roskia unohtuu pihalle... Yhtenä päivänä sitten katselimme remuavaa apinalaumaa ja nikun terassia - ja lähiympäristöä kuorutettuna roskilla) Saaren keskellä kohoili asumaton villi viidaakko. Aika paratiisisaari - sanoisinko:)

Alkureissun tolkuton kävelymäärä ja ympäröivän ilmaston muuttuminen Suomen viileähköistä tunnelmista Kaakkois-Aasian kuumuuteen olivat liikaa meikän tottumattomille jaloille. Tiomanille saavuttua huomasin, että kumiset, flip flopit olivat raastaneet aika inhottavan haavan jalkapöytään. Eikä asiaa parantanut se, että heti saarelle päästyämme päätimme tehdä mukavan "pikku" kävelyretken viereiseen kylään. Takaisin omille tonteille päästiin sentään kaverin veneellä.

Saaren aktiviteetit olivat kaukana leppoisasta löhölomasta. Toisena päivänä lähdimme katsastamaan saaren sukellusmestat jotka muuten olivat aika uskomattoman hienot!! Sukeltaminen Tiomanilla oli aivan parhautta! mielettömästi pehmeää korallia kaikissa sateenkaarenväreissä! paljon pientä elämää ja pari isompaakin uiskentelijaa löytyi kuhmupääpapukaijakalojen, kilpikonnien ja Triggereiden muodossa.

Voin kertoa, että viimeisen kymmenen kuukauden aikana hinku päästä dyykkaamaan oli äitynyt suorastaan mahdottomaksi ja kun pää vihdoin painui pinnan alle (kuulostaapa jotenkin brutaalilta), fiilikset olivat lievästi sanottuna aika hyvät, suorastaan euforiset. Ryhmän Dive Master, Fahmee sukelsi edellä, vasta OW- kurssin suorittaneen pariskunnan kanssa. Me, Sinin kanssa saatiin täten rauhassa lilluskella keskenämme porukan perällä. Näkyvyys kahdella ekalla dyykillä oli 15-20 m. Eikä virtauksia ollut lainkaan, joten erittäin, Erittäin rentouttava paluu pinnan alle.

Illalla vietimme sitten porukalla Nikun synttäreitä! Hauskaa oli - 5 asti yöllä:)

Aamulla heräsin tykyttävään kipuun jalkapöydässä. Haava oli äitynyt pahannäköiseksi (lieneekö syynä edellisen päivän sukellus vaiko kenties yölliset synttärihipat) ja vaati pikaista puhdistusta. Kun tarvittava kotikirurgia oli haavan suhteen suoritettu, jouduin toteamaan, että veteen ei ole menemistä pariin päivään, eikä haavan ole muutenkaan syytä kastua. Tilanne oli siis vastaavanlainen, kuin vuosi takaperin, kun teloin jalkani yöllä viidakossa. Suihkuun muovipussi jalassa all over again. Toivoin vain, että haava parantuu tarpeeksi, että pääsisin vielä Tiomanilla sukeltamaan.

Koko päivä otettiinkin rennosti löhöillen ja henkisesti valmistuen seuraavaan parin päivän sukellusmaratoniin. Ensin ajattelin tekeväni vain syväsukelluksen saarella jotta tulevissa kohteissa ei nuo syvyysrajat ole esteenä, noh mikäpä siinä samalla sitä sitten suorittaa AOWD- kurssin pois alta. Ja sitten tietysti nitrox-kurssi on myös hyödyllinen tulevilla dyykeillä...joten tulos oli 6 dyykkiä 2 päivässä, molempien kurssien teoriat ja volá : lähtiessäni saarelta olin kahta kurssia pätevämpi sukeltaja.

Sinin suorittaessa sukelluksiaan, otin itse rennosti ja pyörin kyliä ympäri Nikun ja muiden tuttujen kanssa, paloin auringossa (toki) ja odottelin haavan paranemista. Viimeisenä päivänä päätin jalan olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa sukelluksiin, ja painelin Sinin seuraksi kolmelle viimeiselle dyykille. Sinin suorittaessa "Super vaativia tehtäviään" pinnan alla, itse lilluin menemään virran vietävänä ja ihailin ympäröiviä maisemia. Erittäin rentouttavaa.

Kun päivät menivät sukeltaessa, illat menivät paikallisiin ja muihin reissaajiin tutustumissessa. Ja aika mieletöntä porukkaa sieltä löytyikin! Kyllä saa hetken miettiä koska olisi viimeksi tavannut näin mahtavaa porukkaa. Hauskaa riitti jokaiselle illalle ja meidän viimeisenä - Paikallinen sukelluskouluttaja Andy järkkäsi meidän isolle porukalle mielettömän hyvän illallisen paikallisessa ravintolassa. Vatsat täysinä oli hyvä mennä ottamaan vielä viimeiset unet bungalowissa ja seuraavana aamuna pakkasimme taas rinkkamme, hyppäsimme lauttaan ja istahdimme bussiin, kohti Melakaa.