Onhan ollu ja kohta jatkuu... Maanantai iltana saavuin Krabille ja keskuksella olikin porukkaa vastassa. Melkein heti Kirsi sanoi, että Raya Yai:lla ei oo kouluttajaa, että lähenkö sinne? Mikään pakkohan tietyst ei ois ollu, mutta töihinhän tänne on tultu. Pehmeä lasku vaihtui siis härdlliin ja nyt majailen Phuketissa tämän yön. Aamusta saarelle, jos ei vaan tuu myrsky. Hirveesti ei oo kerenny muuta ku matkustaan ja ihmetteleen.

Saarta, eli Alcatrazia, kuulemma vihaa tai rakastaa. Vähän ristitiitaset fiilikset, ku osa porukasta kattoo ihan rehellisesti kauhuissaan ja loput vaan et kyl se varmaan ihan hyvin menee. Ilmeisesti jään alun jälkeen ainooks kouluttajaks, mut onneks siel on osaavia divemastereita. Muuten kyl tuntuu kaikki olevan ihan jees ja eiköhän se tästä. Nyt nukkuun, et huomenna taas jaksaa. Toivottavasti toi *tun europoppi loppuu kohta.