Huhhuh, mahtava fiilis! Bangkokissa monen tunnin jälkeen, ei pysy enään laskuissa. Jotain 20 tuntia ainaki siitä, ku himasta lähdin. Fiiliksiä kohottaa lisää se, että Suomen harmaan sateinen talviaika jäi taakse ja vaihtui mukaan lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmanalaan. Alkaa jo sissijuusto hieman haista, mutta vielä olisi viimeinen lento Krabille parin tunnin päästä. Toivottavast en nukahda odottaessa.

Fiilikset oli kyllä huipussaan, kun pääs koneesta Bangkokin kentälle. Ois kyl ollu hienoa viettää vaikka yksi yö pahamaineisella Khao San Roadilla, niinkun Minna teki. Minna on myös yks Raya Diversin työntekijä, Raya Yailla tosin. Tapasin Minnan Berliinissä, kun satuttiin kysymään neuvoa jatkolennolle samaan aikaan. Varmaan nähään vielä jossain vaiheessa.

Helsinki-Vantaan check-in:ssä ei täti tiennyt mihin mun laukku joutuu. Lapussa kyllä luki, että Krabi, mutta koska lentoyhtiö vaihtuu Bangkokissa, niin ei pitäisi mennä Krabille asti. No eipä sitä laukkua näkyny ja äsken check-in:ssä sanottiin, että Krabille menee. Toivotaan parasta. Muutenkaan ei oo ollu ongelmia matkatavaroitten kanssa, vaikka käsimatkatavaroissa kulkeva reppu painaakin yli 10kg ja on reiluhkon kokoinen. Muutenki kyl kuumotukset aika minimissä ja on kyllä tullut huomattua, että yksin on erittäin hyvä lähteä reissuun.

Nyt vois alkaa metästää jotain syötävää, koska nälkä on hirmuinen ja vieressä istuvan äijän sämpylä tuoksu vähän liiankin hyvälle. Koneessa tuli illalliseks syötyä kanaa ja riisiä, niinkuin sitä ei kohta saisi tarpeeksi, mutta aamupala oli hyvä ja tarpeeksi iso. Vois jotain lihaa yrittää jostain saada, vaikka vähän nihkeeltä tuolla näytti. Toivottavasti metsästysonni on hyvä.