MATKA TASMANIAN HALKI. 15.2.-19.2.2009.

Osa 3/3 HOBART

18.2.2009

Hobartista lahdimme ajelemaan kohti Mt Field National Parkia (jonne paastiin puoli-ilmaiseksi - siita tuonnempana). Siella kavimme tutustumassa Russell Fallseihin, jotka olivat upeat vesiputoukset pienen metsakavelyn jalkeen. Siella kiersimme reittia eri suunnista, ja taman jalkeen menimme Tall Trees Walkille. Nimi tulee kirjaimellisesti siita, etta siella suunnalla on naita ikipuita, jotka tavoittelevat seitsemankymmenen metrin korkeuksia ja ovat ymparysmitoiltaan HYVIN ISOJA. Kun olimme tutkineet tarpeeksi luontoa, lahdimme takaisin kohti Hobartia.

Se, miksi paasimme puoli-ilmaiseksi puistoon, johtui siella olevasta, hyvin joustavasta ja juttelevasta puistonvartijasta! Han nimittain puheli meidan kanssamme tovin, ja kysyi missa ollaan kayty jne. Kun kerroimme kahdesta edellisesta puistosta, han kysyi onko meilla sita passia. No ei ole, ei. No onkos teilla kuitit edellisista puistoista? On! Hyva, jos maksat erotuksen (eli mita passista jai maksettavaksi kahden puiston jalkeen), saat passin 12 kuukaudeksi. Meille olisi riittanyt vain se alennettu sisaanpaasymaksu, mutta han antoi meille sen passin joka tapauksessa. Vitsihan oli siina, ettemme suunnitelleet kayvamme kuin kahdessa puistossa... Velmua miten asiat lutviutuu! Hobartissa kavimme viela nakoalapaikalla Rosny Hillissa. Hyvat nakymat ympariinsa! Sielta kavimme viela Seven Mile Beachilla, joka nimensa mukaisesti on hyvin, hyvin pitka ranta! Illalla taisimme viela kayda ajelulla satamassa ja keskustassa, koska seuraavana paivana pitaisi palauttaa auto.

19.2.2009

Aamulla kavimme viemassa auton pois, ja kavelimme Salamanca torille pyorimaan. Taytyy sanoa, etta kaupunkina Hobart ei tehnyt minkaanlaista vaikutusta. Se on jotenkin hyvin irtonainen, kuin koottu eri paloista. Meista ei kumpikaan pitanyt kaupunkia erityisen viihtyisana, vaikkakin monet muut reppureissaajat ovat ylistaneet sen olevan mita mainioin paikka. Toisaalta me emme mittaa kaupunkien mainetta sen yoelaman perusteella. Heh heh. Tosin pari erikoisuutta sieltakin loytyy. Nimittain kaksi siltaa. Toinen on aivan julmetun korkea ja toinen julmetun pitka. Ne oli hauska ajaa autolla yli!

Sellainen surullinen asia tasta saaresta taytyy mainita. Koskapa siella on niin valtavasti faunaa, on teiden varret taynna kuolleita elaimia. Paikalliset tietavat taman eivatka aja yolla, mutta rekat ja turistit liikkuvat viela pimean tultua. Se on hyvin karua, miten paljon wallabeja ja opossumeja makaa tien varsilla. Sitten kun varsinaisia raadonsyojia on hirvean vahan koko saarella, ne ei havia sielta teiden varsilta kovinkaan nopeasti. Mutta onneksi niita nahtiin myos hyvin paljon elavaisina! Olisimme halunneet kokeilla paikallista ruotsinlaivaa (melbourne-launceston), mutta tuli huomattavasti halvemmaksi ottaa lennot, joten se jai kokematta. Tassien kaupungeista taytyy viela sanoa, etta vaikkei Hobart ollutkaan mitenkaan erityinen, me molemmat pidimme kuitenkin Launcestonista. Siina jotenkin yhdistyy hyvin nykypaiva ja mennyt. Mainittakoon viela, etta manner-aussit vitsailevat tasmanialaisista samaan tapaan kuin me ruotsalaisista. Kiva saari kaiken kaikkiaan!!!

Saaren tutkiminen autolla on kylla ehdoton must! Me naimme koko ajan uusia ja muuttuvia maisemia liikkuessamme. Vuoristosta sademetsaan, laaksoista rannikoihin. Ja maisemat tuntuivat olevan joka kerta silmia hivelevia! Jos olisimme liikkuneet julkisilla kulkuvalineilla, paljon olisi jaanyt nakematta ja kokematta. Sen verran tahdikkaita olivat meidan paivat! Onneksi paadyttiin lahtemaan edes sen neljan paivan pituiselle reissulle. Tallaisille luontoihmisille se oli aivan ehdoton kokemus! Taakse jai 1202 kilometria. Nakemista jai myos seuraavallekin kerralle...

Terv. Matias & Hanna @ Tasmania