DARWIN 3.3.-8.3.2009

Darwinissa alku oli kivikkoinen. Hostel, johon menimme, olivat ylibuukanneet. Meille ei sitten loytynyt huonetta, jonka olimme kuitenkin varanneet ja varausmaksunkin maksaneet. He pyysivat meita siirtymaan seuraavaan hosteliin, koska he tai sama yritys omisti myos sen. Kaiken pitaisi olla oolrait. No ei. Ensin ne yritti pyytaa ylihintaa huoneesta, mutta onneksi asia selvisi. Sitten meidan piti saada takaisin meidan lentokenttakuljetusrahat. Noh ei kuulu politiikkaan kuulemma. Tarpeeksi kauan kun jankattiin, lupasivat antaa kolmen yon jalkeen summan takaisin. Se ilmeisesti kuului sitten politiikkaan... Asiat olisivat varmasti lutviutuneet helpomminkin, mutta A.) ilmeisesti tiskin asiakaspalvelija ei ollut kiinnostunut tyostaan B.) me keskeytimme hanen juttelunsa poikaystavan/ystavan kanssa ja C.) emme jaksaneet olla erityisen kohteliaita hanen haikaisevien asiakaspalvelutaitojensa takia. Kun saimme kolme paivaa myohemmin rahamme kuljetuksesta takaisin, emme edes saaneet koko summaa takaisin vaan saimme lisaa free meal-lappuja...

Se narisemisesta. Nyt parempiin puoliin: Darwin, eli tropiikki, on aivan aarettoman kuuma kokemus. Vaikka olimme siella sadekauden loppupuolella, emme nahneet (kuulleet) juuri sadetta kuin yolla. Vettahan siella voi sataa hyvin 3-6 senttia ja enemman 10-20 minuutissa! Saattaisi Hannikaisenkatu lainehtia! Darwinin luksuspuolia joka tapauksessa ovat halpa majoitus ja halpa ruoka. Todennakoisesti melkein jokainen backpackerhostel antaa ilmaisia ruokakuponkeja baariin, jossa voit sitten syoda ilmaiseksi (ei mikaan gourmet-ruoka mutta ok). Niin mekin teimme. Aikalailla joka ilta. Kannu lahes ilmaista virvoketta (1,140 litraa/3,50 euroa) ja pari annosta ilmaista ruokaa! Erinomainen tapa viettaa (alku)ilta.

Matkahan junassa oli hyvin pitka Darwiniin, noin 1490 kilometria! Etaisyydet ovat tassa maassa edelleen kummastuksen aihe . Darwin itsessaan on hauska kaupunki: siella sekoittuu valtavasti eri kansallisuuksia. Missa tahansa (baarissa) voi tavata ihmisia mista tahansa kolkasta. En sitten tieda, missa ne paikalliset ovat, heh! Suurimman osan ajasta kaytimme netissa istumiseen paikallisessa parlamenttitalon kirjastossa. Nettia kului kun lahetimme Suomeen valtavan lajan hakemuksia kesatyopaikkoihin. Muulla ajalla kiertelimme hieman kaupunkia, allekirjoittanut kavi toisen maailmansodan aikaisissa oljysailioissa ja teimme "elakelaismatkan" Litchfieldin kansallispuistoon. Olisimme menneet kuuluisaan Kakaduun, mutta se oli sadekauden jaljilta veden alla suurimmalta osalta. Kerran kavimme Lake Alexanderilla uimassa, joka oli paikallisten suosima uimapaikka. Se sitten koostui meren suolavedesta, ja koska se oli pieni tekojarvi, oli veden lampotila lahella kiehumispistetta. EI-NIIN-VIRKISTAVA uintikerta kuumana paivana.

LITCHFIELD NP

Vaikka bussi oli taynna elakelaisia (kyseessa oli paivareissu), oli se paiva yksi parhaimpia kokemuksia koko reissulla! Lahdettiin aikaisin aamulla, pysahdyttiin johonkin kahvilaan, joka sijaitsi keskella-ei-mitaan. Sielta lahdimme tutustumaan termiittikekoihin. Nyt on sitten nahty monta metria korkeita termiittikekoja, joista yksi oli mahdollisesti jopa 70 vuotta vanha, ja jossa todennakoisesti hallitsisi kolmas kuningatar. Mainittakoon, etta ne ainoat ei-harmilliset termiitit ovat juurikin niita, jotka rakentavat pesan maan paalle. Tasta menimme ruokailemaan, joka myos sijaitsi keskella-ei-mitaan (suosittu lausahdus - heh). Sekin oli hauskaa. Me Hannan kanssa otettiin sellaiset hevosen annokset buffetista, kuten asiaan kuuluu ja saimme monta (hymyilevaa) katsetta vanhuksilta siita, miten paljon ahdoimme salaattia yms napaamme. Ruoka kuului hintaan, silloin ei tarvitse olla vieraskorea...Ja kaiken lisaksi oli nalka!

Kavimme parilla putouksilla ennen kuin paasimme uimaan. Ensiksi kavimme Tolmer Fallseilla ja ruokailun jalkeen Wangi Fallseilla, jossa ei kuitenkaan saanut uida siihen aikaan vuodesta. Siella oli kuulemma ehka krokotiileja. Ne paasee liikkumaan sadekaudella helposti paikasta toiseen johtuen siita, etta joka paikka on, arvatenkin, veden alla. UPEAT putoukset joka tapauksessa! Siella oli myos putouksen lisaksi upea sademetsakavely! Taalta mentiin sitten vihdoin Florence Fallseille, jossa sai uida! Nopeat kuvat sata metria korkealta kalliolta ja paa kolmantena jalkana rappusia pitkin veteen (valissa tietty piti ihastella pienta kiviwallabia hetken ajan).

Kuski oli itsekin viisissakymmenissa, mutta hyvin eloisa henkilo! Han piti meita kahta ilmeisesti ainoaina uintikykyisina ihmisina (myos niista nuoremmista turisteista), koska houkutteli meidat uimaan kahden virtauksen valista putousten alle! Voi elama miten HIENOA! Sielta sitten palattiin kiertotieta eli sademetsakavelya pitkin takaisin bussiin ja jatkettiin Buley Rockholelle. Siella jatkettiin uimista. Kyseessa oli ylajuoksu, jossa oli pienia putouksia ja paljon vesireikia. Aivan mahtava paikka uida. Siellakin minut houkuteltiin uimaan eraan pikkukosken alle... Ensimmaisessa vesireiassa jai uinnit vahalle, kun sinne ponkasi kesken meidan uintisession isohko guannalisko kalastelemaan. Sitten kun lahdimme pois sielta kohti bussia, meidan edesta kaveli ilmeisesti sen isoveli. Se olikin jo sitten metrinen liskonryokale. Hienoja otuksia, ei voi muuta sanoa. Guanna ja Monitorit ovat ilmeisesti samaa puuta kuin varaanit (toim. huom.). Taman paivan aikana saimme myos ensimmaiset kokemuksemme isoista hamahakeista. Siis niista, jotka ovat aluslautasen kokoisia ja joita ei huomaa ennen kuin olet kavellyt niiden verkkoon... Kaiken kaikkiaan, paiva Litchfieldissa oli yksi parhaimmista paivista koko reissulla!

Terkut Manna ja Hatias

ps. nahtiin yhdella parkkiksella noin 1,9 ja 2,5 miljardia vanhoja kivimohkaleita. Tai sitten kuski vain pilaili meidan kustannuksella