8.10.2010

Yllättäen aamulla taas herättiin.. Tänään oli taas aika vaihtaa maisemia. Aamiainen meidän Ranchilla oli niin kallis, että päätettiin syödä jossain muualla ennen ajourakkaa. Läheltä löytyi Hud's, joka oli jonkun sortin aamiaismesta. Siinä sitten vedettiin burritot ja muut mätöt, jonka jälkeen lyötiin taas lusikkaa lattiaan. Pikkuhiljaa Texas alkoi jäädä taakse ja saavuimme New Mexicoon. Ajeltiin I-40 tietä, jonka alle suurin osa legendaarisesta route66:sta oli hautautunut. Muutamia alkuperäispätkiä kuitenkin oli vielä jäljellä ja kyltit tien varressa näyttivät meille missä. Ekalla yrityksellä löydettiinkin tämä Amerikan "mother roadiksi" kutsuttu tie, mutta kuten olimme Lonely Planet- kirjastamme lukeneet, tämäkin pieni pätkä loppui kuin seinään pienen maatilan nurkille. Ei muuta kuin takaisin isolle tielle ja uutta matoa koukkuun. Jonkin matkan päästä löysimme noin 20km pätkän route66:sta ja sinnehän me suuntasimme. Tunsimme historian lehtien kutinat alapäissämme.. Noin puolessa välissä pidimme 10min kuvaussession tien varrella Historic Route 66- kyltin edessä. Lopetellessamme saimme huomata kaikkien kenkien ja shortsinlahkeiden olevan täynnä pieniä piikikkäitä palloja. Ne olikin sitten perkeleen teräviä ja tiukassa kun vanhan miehen kusi. Niitä siinä aikamme revittiin irti milloin kengistä ja milloin toisten sormista. Selvittiin kuitenkin tästäkin koitoksesta hengissä ja saatiin jatkettua matkaa.

Saavuimme motelliimme Albuquerqueen. Heitettiin kamat jälleen huoneisiimme ja pienen pohdiskelutuokion jälkeen päätimme karauttaa pienen matkan päässä sijaitsevalle "maailman pisimmälle kaapelinäköalahissille". Sinne sitten pääsimme ja perillä huomattiin, että jonoa oli noin puolentoista tunnin odotuksen verran, joten nopean paniikkikokouksen jälkeen päätettiin tulla aamulla takaisin heti pari tuntia kukonlaulun jälkeen. Jotain korvaavaa tekemistä piti kuitenkin keksiä ja Veeran kans oltiin tulomatkalla huomattu joku Fun Park-mesta, joten päätimme mennä katsastamaan tämän puiston. Se osoittautui kelpo ajanviettopaikaksi. Ekaksi menimme vetämään kierroksen minigolfia. Suht helpon kierroksen voittajaksi arvottiin oma pikku golfsankarimme Rami-Raikko. Pallon lätkimisen jälkeen menimme sisään, jossa oli hupi/pelikoneita joka lähtöön. Maksoimme 10 dollarin edestä pelimerkkejä ja sinkoilimme koneelta toiselle kuin lapset karkkikaupassa. Pelikoneista voitti lippuja, jotka sitten vaihdettiin pisteiksi, joilla taas sai sitten ostaa kaikenlaista krääsää. Noin tunti-puolitoista siinä pelailtiin ennen kuin pelimerkit oli loppu ja oli aika siirtyä lunastamaan älyttömiä palkintoja. Osteltiin mm. puhallettavia leluja ja karamellia. Kaiken tämän superkivan jälkeen paineltiin täyttämään tyhjät vatsamme motellin vieressä sijaitsevaan KFC:hen. Syönnin jälkeen kävimme vielä viereisestä marketista ostamassa vähän flunssalääkkeitä ja vettä. Sitten motelliin lepäämään, sillä huomenna olisi aikainen herätys.

Anssi ja Ginga menivät kyllä fiksuina nukkumaan, mutta loput sankareistamme päättivät vielä tuijottaa tv:stä elokuvan Titanic, joka sitten loppui 15 yli 2. Sel jälkeen Veera yski aamuun asti eikä kellään tarvinut nukkua..

-Sami