09.10

Herättiin aamulla kuoleman väsyneinä, koska itselläni oli nukuttuja tunteja takana ehkä noin kaksi pätkissä. Mut ei haittaa, kun on tänään mun ajovuoro… Pakkailtiin kamppeet kasaan ja lähdettiin aamiaiselle hostlan respaan, koska hintaan kuului continental breakfast. Tämän hostlan aamiainen sisälsi kahvia ja hyvin vedellä blandattua tuoremehua. Se siitä syömisestä. Lähdettiin nälkäisinä kohti kaapelinäköalahissiä. Hissille oli jo kertynyt jonkinlainen jono. Päästii kuiteskii puolessa tunnissa neljännelle lennolle. Hissillä nousu oli melko kuumottavaa, koska alhana oli kauhee rotko. Hissi nousi noin 3200 metriin ja me viihdyttiin ylhäällä semmonen vartti. Napsittiin kuvat ja ihailtiin maisemia, mutta sitten alkoi moottoritie polttaa jalkojen alla. Lähdettiin ajelemaan kohti länttä. Oltii katseltu eilen maisema reitti, jonka varrella olisi paljon nähtävää. Eka nähtävyys oli sellaisen kunnon no man's landin varrella. Siinä suhattiin muutama kymmenen maili, kunnes paikallinen sheriffi pysäytti ja sanoi, että se ei oo tänä viikonloppuna auki. Just. Eiku Dodge ympäri, takas isolle tielle ja seuraavalle nähtävyydelle. Seuraava kaunis luonnonmaisema sijaitsi luonnonpuistossa. Puisto löydettiin helposti, mutta kuvista nähdyt kivimuodostelmat olivat tipotiessään. Kurvattiin muutamalle poikkitielle tiirailemaan nähtävyyksiä, mutta turhaan. Päätimme kasata kaiken toivon El Murro nimiselle vuorelle. Huh ja Hei, pian järkäle olikin edessämme. Pieni kuvaussessio ja matka jatkui. Ajeltiin maailman tylsintä tietä. Olin neljän tunnin ajon jälkeen edelleen ratissa ja silmät alkoi painaa pirustee. Suomalaisella sisulla kuiteskii selvisin seuraavaan pikku kaupunkiin, jossa mentiin syömään. Kokeiltiin tällä kertaa Applebees nimistä raflaa. Hyvät muonat, pienen Dr. pepper ja baby ribs sekoilun jälkeen. Anssi hyppäs rattiin ja auringon laskiessa jatkoimme kohti länttä. Kasin maissa päätettiin jättää tämän päiväinen ajoruljanssi Flagstaffiin. Siitä olis enää yks kullin luikaus Grand Canyonille huomenissa. Etsittiin Flagstaffissa hetki hostlaa. Viikonlopun takia osa oli jo täyteen buukattuja. Löysimmekin kuiteskii vanhan kunnon superkasin, jossa oli tilaa meillekin. Respassa huomattiin, että näiden kello näytti klo 19. Selvisi, että oltiin taas matkattu yhden aikavyöhykkeen ylitse ja näin ollen olimme säästäneet yhden tunnin. Vietiin tavarat huoneisiin, jonka jälkeen mentiin paikalliseen Hefen kauppaan ostamaan iltapurtavaa. Matkaan tarttui kilon säkki kanankoipia, sämpylöitä, mansikoita, viinirypäleitä ja sipsejä. Linnottauduttiin Anderssonien sviittiin syömään ja katsomaan Happy Gilmorea, kunnes nukkumatti korjasi itse kunkin hellään huomaansa.

-Veera