Perjantai 12.12, Lauantai 13.12, Sunnuntai 14.12

Valitellen totean, että meidän joulukiireet kuitattiin noin kuukausi takaperin, kun laitoimme joulukortit postiin Cambodiasta hyvin epämäräisissä olosuhteissa, joten jos tulee perille niin ilmoitteletteko! Suosituksena oli, että katsothan, että postitoimistossa leimataan kortit ennen kuin luovutat ne, mutta me emme jaksaneet kävellä kahta kilometriä postiin vaan luovutimme ne erääseen internet-kahvillaan, jossa oli ns. epävirallinen postitoimisto. Postimerkkilaatikon avaimet olivat sillä hetkellä juuri jollain toisella ihmisellä, joten jätimme kortit ilman merkkejä odottamaan avaimia....tokkopa laittoivat eteenpäin, mutta yritetty on ainakin!

Meillä on jo melkein joulu! Flipujen (siis filippiinojen) lähikaupasta saa kuoriperunaa, voita ja maitoa ja myös jonkin tyyppistä saksalaismakkaraa. Oikein kun valikoimaa tivaa, niin kehiin iskeytyy myös maasdaamer- juustoa. Kääk- meillä on oma keittiö, työtävieroksuva kokki ja työhaluttomuuseläkkeelle pyrkivä tarjoilija, joten palvelu ei ehkä pelaa, mutta muuten elämä on mukavasti. Uskomatonta, mutta jokapäiväinen ravintolassa ruokailua alkaa kyllästyttää ja kun on ollut mahdollisuus kokata niin onhan sitä tehty.

Uima-altaalle ei edes 5 metriä ja aika privaatisti olemme saaneet altaan pitää, kun kaikki muut sveitsiläisjohtajan maa-vieraat ovat nukkuneet nämä muutamat päivät. Nyt olemme kuitenkin ryhdistäytyneet ja lauantaina teimme kokopäiväisen turistiturneen. Aloitimme Chokolate Hillsiltä, jotka ovat tuhansia kukkuloita entistä merenpohjaa. Riipusillat, kirkot, rauhanmonumentti ja vuoristometsät tuli katsastettua ja nautittua lounasta (yllättäen taas japanilaisturistien kanssa) jokilaivassa matkalla kohti Ati-heimon synnyinsijoja. Totuus taitaa olla, että heimo elää jossain aivan toisella saarella, mutta turisteille oli järjestetty show, jolle täytyy antaa luovuudesta ja viihdyttävyydestä täydet pisteet. Loppumatkalla kurkkasimme vielä Tarsierien elämään, jotka ovat siis pienimpiä apinoita ja nukkuvat kaikki päivät, joten heistä ei niinkään iloa ollut.

Liikenne Filippiineillä on tietysti paljolti laivapainotteista, mutta kuivalla maalla viihdyttävät Jeepneyt, eli paikalliset bussit, joista jokaisella on oma identiteetti ja ainakin täällä Boholilla kolmipyöräiset koppimopot. Niihin saa loistavasti ostokset takaluukkuun ja kaksi mahtuu kyytiin, kunhan toinen istuu "tyttömäisesti" sivuttain kuskin takana.

Joulun ja uuden vuoden sijaintia emme vielä tiedä. Itse olin alunperin ajatellut Santa Fen kaupunkia Bantayan saarella, mutta tuntuu hiukan turhalta matkalta, kun saman maiseman ja paremmat fasiliteetit saa lähempääkin. Täällä on muun muassa Valencia, Sevilla, San Antonio, Buenos Aires nimisiä paikkoja joten nimen perusteella ei voi päätöksiä tehdä. Hinnan puolesta joudumme hiukan kompromissilinjalle, sillä äällä asuminen kaikkinensa on ollut kalleinta koko matkalla. Toisaalta olemme vaihtaneet tuulettimen ilmastointiin, TV.n langattomaan nettiyhteyteen, ja jääkaapin keittiöön ja bonuksena valinneet rannanläheisyyden tai uima-altaan. Jouluksi tuntuu olevan lähisaarilla Nergos tai Siquijor vielä mukavia resortteja, mutta uusi vuosi tuottaa jo hiukan päänvaivaa. Kertoilen kun tilanne selkiytyy.