sunnuntai 5.10 maanatai 6.10

Rajamuodollisuudet ovat vastaavaa luokkaa kuin aikoinaan Tallinnaan mennessä, joten viisumien hakinnan jälkeen kävelimme onnelisina takaisin bussiin ja ajoimme Friendship Bridge II kohti Laosia. Ykkös-sillan olimmekin jo testailleet reilu vuosi sitten, kun saavuimme Vientiennestä takaisin Thaimaan puolelle.

Voi Laos, Laos, Nuotiot tuoksuivat ja aika pysähtyi kun raja ylittyi!! Sunnuntai onkin vallan mainio päivä saapua uuteen maahan, varsinkaan jos ei satu olemaan yhtään paikallista valuuttaa. Ainoa pankkiautomaatti ei hyväksy korttiasi ja rahanvaihtopisteen kurssi on jo kiskurimainen. Mikään ei meitä kuitenkaan lannistanut. Otimme huoneen vanhan kolonialistisen arkkitehtuurin helmestä, Guest House Xayamoungkhounista. Hahaa... pakko kirjoittaa nimi taas kerran, jotta oppisin sen lausumaankin. Kaupunkia tutkaillessamme nautimme lounasta Mekongin varrella ja löysimme matkamme ensimmäiset Gin-Tonicitkin. Jäivät ainoiksi, sillä huomista ja pankkien avautumista odotellessa skottimainen rahastonhoitaja on pitänyt valuuttapussin nyörit aika tiukilla. Sen sijaan palasimme lähes privaattiparvekkeellemme ja nautiskelimme lohdutukseksi Fazerin suklaata ja odottelimme sadetta. Koko illan oli ukkostanut, joten oli enää ajan kysymys koska sade alkaisi. Ja sehän alkoi, ensin "pienenä" kuurona ja sitten aamuyöstä klo 04.00 oikein jatkuvana aasiatyyppisenä kaatosateena. Mainittakoon tässä vaiheessa vielä, että asustelemme kakkoskerroksessa, joten emme ihan ensimmäisenä jäämässä tulvan jalkoihin, mikäli vettä tulee useamipiakin päiviä! Olemme siis vapaasta tahdostamme jumissa täällä hetken verran.