tiistai 14.10, keskiviikko 15.10, torstai 16.10, perjantai 17.10, lauantai 18.10

Nyt on aika pysähtynyt- ensimmäistä kertaa! Päivät kuluvat omalla painollaa, ilman suurempia suunnitelmia. Suurinpia päätöksiä ovat mitä tänään syötäisiin tai lähdetäänkö kävelylle oikealle vai vasemmalle johtavalle tielle. Olemme viettäneet pian viikon täällä Tad Lossa ja ilma on ollut mukavan viileä, hiukan pilvistä ja sateita silloin tällöin, mutta eipä haittaa.

Kävimme "viidakkosafarilla" norsun selästä käsin ja muuten olemme lueskelleet ja pelailleet ja tutustuneet riisiviinan kiroihin.Vannottuamme edellisellä reissulla koskaan enää koskemasta Lao-Lao-pontikkaan, tuli sitä kuitenkin annettua pirulle pikkusormi kun muuta juurikaan ei ole tarjolla. Joko se oli aivan yhtä pahaa kuin viimereissulla, tai sitten ehkä paikalliset tislausvälineet ovat vuodessa kehittyneet sen verran, ettei tullut edes pahaa oloa seuraavaksi aamuksi ja se jos jokin on meidän perheessä harvinaisuus.

Nyt elämme niin keskellä omavaraistaloutta kuin koskaan. Kylässä kaikki tuntuvat olevan sukua keskenään ja pääasiallisina tulonlähteinä on chilin, maapähkinän ja banaanin kasvatus. Raaka-aineet ovat omasta takaa ja veikkaisin, että näin "onnellisten kanojen" munia ja lihaa ei ole ennen syötykään.Eläimet todellakin kulkevat vapaina ja pimeän tultua jokainen osaa tiensä omaan kotiin! Paikallisella torilla olemme käyneet ihmettelemässä tuotteistusta ja uutuutena täällä on kovasti eläviä sammakoita myynnissä, eurolla kilo. Ovat sen verran arvokkaita, että paikallisten herkkua syödään vain juhlapyhinä.Onneksi kerkesimme maistaa niitä ennenkuin näimme ne lähempää. Eihän ne mitään spektaakkeleja olleet, mutta kyllähän ne lounaalla meni. Muina erikoisuuksina on tullut testailtua kanan ja ankan varpaat- ei sytyttänyt!

Pyynnöstä olemme saaneet vierailla parissa "ravintolakeittiössä" ja jopa napata muutaman valokuvankin kolleegoiden ihmeteltäviksi. Herralle tarjoutui jopa tilaisuus hypätä halutessaan puikkoihin valmistamaan illallista. Juuri sinä päivänä taisi kuitenkin olla ammattikoulusta poissaolo kun käsiteltiin ruuan valmistusta avotulella hiilipadan päällä. Joten parempi jättää ammattilaisille tuo homma.

Pienen kolonalistiriistäjän piston olen tuntenut sydämessäni. Olemme nautiskelleet illallisia, joiden arvo on paikallisen opettajan tai tehdastyöläisen kuukauden palkka ja pelaille samalla Monopolia, miettien, kuinka keinottelisimme vastapuolen konkurssiin Ameriikan kiinteistömarkkinoilla!

Nyt takaisin Pakseen ja tiistaina varmaan 4000 saarelle