Hola amigos!

Tovi on vierähtänyt viime blogipäivityksestä, joten omistampa nyt hetken erittäin hikisestä bussimatkastani muisteloille.

Lähes kaksi viikkoa sitten veneretkeilin Rio Dulcen kylästä saman nimistä jokea pitkin Livingstoniin. Joki oli nimensä mukaan makea kokemus (dulce= makea); Jokea reunusti upea vehreä sademetsäkasvillisuus ja pelikaaneja ja muita suuria merilintuja kaarteli ympäriinsä.

Livingston on mielenkiintoinen paikka: joen ja sademetsän muusta maailmasta eristämä pieni kylä Karibianmeren rannalla. Livingstonissa tuntuu ettei enää olisikaan Guatemalassa. Enemmistö asukkaista on garifunia, Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Kaduilla puhutaan creolia, englantia ja espanjaa. Pelikaanijengi vartioi satamaa, jossa hustlaajat yrittävät kaupata belizeläistä ganjaa. Iltaisin raikaa garifunarummut ja naiset tanssii puntaa.

Livingstonista teemme retken Siete Altares -nimiselle kiveen muovautuneiden vesialtaiden ja pienten vesiputousten muodostamalle kauniille luonnonihmeelle sekä Playa Blancalle, upealle rannalle, jossa Karibian turkoosi vesi kohtaa hienon valkean hiekan ja minun vieläkin valkoisemman hipiän.

Livingstonista suuntaan venebussilla kohti Puerto Barriosia ja Hondurasin rajaa. Päivän päätteeksi saavun kaatosateen ja viiden kulkuneuvon vaihdoksen siivittämänä La Ceibaan. (Ah matkustaminen!) La Ceibasta jatkan aamulautalla Utilalle, yhdelleHondurasin Bay Saarista.

Utila on kuulu maailman halvimmista sukelluskursseistaan. Saari onkin reppureissaajien ja sukellusyrittäjien valtaama - ja syystä. Saaren ympäriltä löytyy monta hienoa sukelluspaikkaa. (Vedenalainen maailma on sitten kaunis ja kiehtova!) Sukelluksien ohessa aika kuluu mukavasti laiturilla lojuen, rantalentopallon parissa, riippumatossa ja rommikolaa siemaillen. Viikko saarella vierähtää nopeasti ja lähden saarelta haikein mielin, "edistyneen sukeltajan arvonimi" plakkarissa.

Seuraavaksi matkaan läpi kauniiden vehreiden vuoristomaisemien Hondurasin pääkaupunkiin Tegucigalpaan, jossa joudun odottamaan Petteriä vielä ylimääräisen vuorokauden lennon peruuntumisen vuoksi. Kun kultani saapuu tutustutan hänet hiukan Tegucigalpaan ja käydään yhdessä tutustumassa lähiluontoon ja maaseutuun päiväretkellä La Tigran kansallispuistoon. Aamulla suunnataan kohti Nigaraguan rajaa ja uusia seikkailuja.

Uuvuttavan matkustuspaivan paatteeksi istutaan hostellilla. Petteri juo kaljaa ja rommia ja mietitaan raskittaisiko lentaa Corn saarille (kesto: 1 tunti, hinta:60 euroa suuntaansa) vai menna bussilla lautoilla (kesto: n. 2 vrk, hinta: hitosti vahemman).

Terveisin,Eleena ja Pedro