Hippifarmi ja surffikylä.

Seuraavana päivänä Concepcionin valloituksesta, kipeitä reisilihaksia lukuunottamatta, toipuneina suuntasimme kohti hippifarmi El Zopilotea. Zopilote on ekofarmi, jossa voi yöpyä, työskennellä vapaaehtoisena ja hippailla.

Vietettiin farmilla pari päivää. Liftattiin lähteelle uimaan, syötiin kärpäsiä, sikoja ja likaisia lapsia kuhisevassa pikku ravintolassa todella maukasta ruokaa ja istuttiin iltoja poltellen hippitupakkaa muiden farmin asukkaiden (ja paikallisen ganjakauppiaan) kanssa.

Ekohippailuun kyllästyttyämme jätettiin Isla de Ometepe taaksemme ja matkattiin Tyynenmeren rannalle San Juan del Surin surffikylään. SJDS on turistien valtaama ja sinne saapuessamme erityisen täynnä reissaajia Pitaya surffikisan ja festareiden vuoksi. Ensimmäinen ilta menikin yömyöhälle gringobaarissa ja seuraava festareilla.

Festarit olivat hiukan pettymys, koska niin kovin samanlaiset kuin mitä suomessakin, tosin vain yhdellä lavalla ja vielä hirveämmillä vessoilla. Ja harvemmin suomalaisilla festareilla tullaan kaupittelemaan kokaiinia useammankin diilarin toimesta, kunnes poliisit saapuu paikalle pidättämään rajusti joka toisen paikallisen festarikansan edustajan diilamisesta.

Biletyksestä toivuttuamme (tai no Petteri jatkoi samaan malliin melkein joka ilta) otettiin surffioppitunti. Opettaja oli huono, mutta oppilaat hyviä. Ei olla ennen kumpikaan oltu kovin kiinnostuneita surffaamisesta, mutta parin tunnin aalloissa peuhaamisen jälkeen oltiin molemmat todella innoissamme. Saatiimpa molemmat napattua ihan itse useita aaltoja ja seistyä laudalla rantaan asti. Eli kaipa sitä voisi surffaamiseksi kutsua. Tosin tuli kyllä parit tyylikkäät Wipe Outitkin koettua. (Kuvittele itsesi linkoavaan pesukoneeseen hiekkaisen suolaveden sekaan.)

Seuraavana päivänä vuokrattiin polkupyörät ja paettiin kaksistaan El Remanso nimiselle upealle rannalle. Päivä oli ihana ja ranta todella kaunis.Istuskeltiin katsomassa aaltoja ja valtavia pelikaaneja ja mietiskelemässä maailmaa.

Iltapäivällä takaisin SJDSiin autiota pikkutietä pyörillämme polkiessa meidät yllätti kaksi huiveilla kasvonsa peittänyttä rosvoa vaatien rahaa. Onneksi olimme juuri parikymmentä metriä sitten ohittaneet asuntoautolla liikkeellä olevan kanadalaispariskunnan, joka oli kääntymässä takaisin huonon tien vuoksi. Minun alkaessa huutamaan kyseiselle pariskunnalle ja lähtiessämme vimmatusti polkemaan takaisin tulosuuntaamme rosvot säikähtivät ja luikkivat takaisin metsään. Sitten ajoimme (lujaa!) pariskunnan asuntoauton edellä ja heidän käännyttyä sivutielle (vielä lujempaa!) pysähtymättä takaisin SJDSiin saakka. Tunnustan, että melkein ryöstetyksi tuleminen (molemmilla kamerat mukana) sai sen verran adrenaliinitason nousemaan, että kotimatkan polki helposti puolet nopeammin kuin menomatkan.

Illalla istuttiin hostellilla kuuntelemassa kitaraa ja laulua ja hiukan toña-olutta siemaillen. Aamulla hyvästeltiin San Juan del Sur ja Nicaragua. Saavuttiin Costa Ricaan. Koska joku hijo de puta varasti hostellilta meidän Lonely Planetin, on suunnitelmat tuleville päiville jopa normaaliakin enemmän hämärän peitossa. Nyt kuitenkin nautitaan leipää suomalaiseen tyyliin (täysjyväleipää juustolla, kurkulla, tomaatilla...) ja katsotaan töllöä ensimmäistä kertaa.

Hasta luego ja mukavia talvipäiviä Suomeen toivottavat Little Smiley ja Cheapie.