Tongariro Alpine Crossing

Tän kokonaisen päivän kestävän vaelluksen sanotaan olevan yks Uuden Seelannin parhaimmista ja vaikka ei olla kaikkia vaelluksia tehtykään, ymmärrän hyvin miksi näin sanotaan.

Aikanen 5.00 herätys aamulla ja bussi tuli hakemaan kuudelta. Bussikuski ajoi aika hurjasti kiemurtelevia teitä pitkin. Muutenkin tiet täällä Kiiwi-maassa on kuin yhtä kippuraista serpentiiniä! Ei siin voi muuta ku nauttia hulppeista järvi- ja vuorimaisemista, jotka tekivät 1,5 tunnin matkasta enemmän kuin mielekkään. Vois melkee istuu vaan bussis koko ajan, ku aina on jotain ihmeteltävää ja ihailtavaa. Välil molempii samaan aikaan.

Korkein kohta jossa käytiin oli sellaset 2200 m. Yhteensä vuoria(aktiivisia TULIVUORIA) oli kolme ja muistan ainoastaan Tongariro- vuoren nimen ja yksi vuorista oli Taru Sormusten Herrasta tuttu Mt Doom(sen vuoren oikee nimi on joku Mt Ngararuoa) Nää paikkojen nimet on muutenkin hassuja, ku suurin osa niist on Maorin kielellä. Maailman pisin sana on maoria ja siin on yhteensä 83 kirjainta!!

Ruokailu vuorenhuipulla oli hieno kokemus, kunhan tuulensuoja löytyi niin istuimme alas hiekalle joka oli ihan lämmintä. Hiekka oli lämmintä koska olimmehamme kuitenkin tulivuorenhuipulla, vaikka lunta ja jäätä oli lähes joka puolella niin tietyt kohdat huipusta oli sulia.

Alku kiipeämisen jälkeen alas tuli oli lepposampaa koska pystyi laskea pyllymäkeä jopa 600-800metriä kerrallaan. Jiihaa.

Todella vaikuttavia maisemia ja voittajafiilis huipulla. Vaikka kapuaminen sinne oli työlästä, oli se kaiken vaivan arvoista. Sydän hakkas aika kovaa ja syke olikin usein hyvin lähellä maksimia. Nikel kulu päivän aikana sellaset 6000 kilokaloria ja mul joku 4 tonnii.

Yks siisteimmistä päivistä koko reissulla!