Päätettiin lähteä retkelle ihan saaren eteläisimpiin mestoihin. Suurin syy tälle tripille oli varmaan mun suuri intohimo nähä pingviinejä ja toinen aika painava syy oli must see Milford Sound, josta lisää myöhemmin. Reitti oli seuraavanlainen Queenstown-Dunedin- Invergarcill- Te Anau- Milford Sound ja bäk to Queenstown.

Kiivit(uus-seelantilaiset ihmiset)on tosi ystävällisiä, rentoja ja aidon avuliaita. lenkkipoluilla tervehditään, kysellään tuntemattomilta miten menee, mistä ootte ja niin edelleen. Arvostan tollasta avoimuutta ja ystävällisyyttä äärettömän paljon! Ku kerrotaan et ollaan Suomesta on ihmiset hämillään, koska täällä päin palloa kuulemma harvoin näkyy meikäläisiä. En saata olla ihmettelemättä et minkä ihmeen takia jengit ei ryntäile tänne. Tää maa on ehkä kaukana, mut aivan sanoinkuvaamattoman upea paikka, ehkä jopa upein. Mut ehkä me suomalaiset kaivataan etelän lämpöön enemmän tai sit jengit ei vaa oo hiffannu miten siististä mestasta on kyse. Ei olla muuten törmätty yhteenkään Ullan baariin saatii räätäliin, joka myy stockmann laatua-anttila hinnalla!

Minibussis oli oikeen mukavasti tilaa ja maisemat oli jälleen kerran liian kauniit, jotta niitä voisi aliarvioimatta kuvailla. Dunedinissa, niinku kaikis muissakin kaupungeissa täällä, on oma pikku erityispiirteensä, nimittäin siellä sijaitsee maailman jyrkin mäki, Baldwin road. Wuhuuuuu! Pakkohan sinne oli kavuta, vaikka tuuli enemmän ku Haminassa konsanaan. Jos asuu sen mäen päällä, sitä varmaan miettii kahteen kertaan et lähteekö hakee unohdettua lounastaan vai ei....mut voin kuvitella miten siistii ois laskee pulkalla sitä mäkeä!

Dunedinis on myös Cadburyn suklaatehdas. Naminami! Harmi vaan et se oli jo kiinni ku mentiin sinne! Sielt ois lisäks löytyny Speightsin olutpainimo, mut ei menty sinnekkään, koska siel ois joutunu juomaan sitä olutta....

Oli tosi pikanen visiitti Dunedinis, mut tulipahan käytyä. Mentiin ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli aikane herätys.