Laiskiaisen Matkakertomus

Blaah, onkos jäänyt vähän tämä kirjoittamishomma... Hiukka mennyt aikaa, joten sitäkin enemmän kirjoitettavaa. Bortsukailla me löydettiin loppuaikana sellainen kotoinen olo, kun alkoi tulla tuttuja ihmisiä, joita moikata kadulla ja tuttuja asioita, joiden tekemisestä nautti ja sillai. Oli hyvä fiilis. Ehti kotiutua sen verran, että jo ennen lähtöä tiesi jotta sitä paikkaa tulee vähän ikävä. Aikaa meni joogailuun ja surffailun opetteluun, musiikkiin ja möllöilyyn vaan. Ja Heinin äiti kävi parin viikon visiitillä, jolloin käytiin mm. etsimässä Nemoa lasipohjaveneen kyydissä. Matias kävi sellaisessa Zorbi-pallossa, jonne mennään sisään ja sitten pallo alas mäkeä.. Jee :)

Hi Ho Silver, Away!

Sillai, 19.2. lähdettiin Boracaylta Manilaan, jossa oltiin yks yö 4km päässä lentokentältä. Hotelli oli aikas vanha, mutta ihan ok ainakin meille yhden yön ajaksi. Pyörittiin siinä ympäristössä vähän, niin kuin kuvistakin näkyy. Manila on aivan käsittämättömän kokoinen kaupunki! Ei mitenkään kovin houkutteleva ympäristö meidän mielestä. Ihan kiva oli tollanen lyhyt pikavisiitti. Kaikkein näkyvin ja ominaisin asia Manilassa oli Jeepneyt, jotka on jenkkiarmeijalta toisen maailmansodan jälkeen maahan jääneiden jeeppien tuunattuja versioita, jotka toimii takseina. Varmasti noin suuresta kaupungista löytyy kaikkea kivaakin, mutta meidän makuun tuo on vaan ihan järjettömästi liian iso.

20.2. aamulla oli sitten aikainen lento Singaporeen, jossa koneen vaihto ja sittes suuntana Phuket, Thaimaa. Oikeestaan suuntana oli Koh Lanta, joka on muutaman tunnin päässä Phuketista kaakkoon, mutta matkustamisen jälkeen päätettiin loikoa pari yötä Phuketissa ennen kuin jatkettaisiin matkaa. Tuli nähtyä samalla sekin... Paljon ihmisiä, paljon suomalaisia, paljon ruotsalaisia ja isot rannat täynnätäynnätäynnä. Esimerkiksi ruokalistoja oli mukavasti Suomenkielellä, ja oikeastaan lähes kaikki ohi kävelevät ihmiset puhui jompaakumpaa isänmaamme virallisista kielistä. Meillä oli kuitenkin mukava pikku hotelli, jossa saatiin olla aika rauhassa altaalla, ja Stitch pääsi kunnolla uimaan. Se on ihan vesipeto! Rupee hirveesti riehumaan ja huutamaan ja nauramaan kun pääsee veteen =). Me oltiin kaikkein rauhallisimmalla tunnetuista rannoista, joten vältyttiin pahimmilta kaupustelijoilta, meteliltä, yöriehumiselta, ja turhan huonoa mainetta Thaimaalle antavalta prostituutiolta. Ja vaikka meistä oli kiva olla taas Thaimaassa, niin Phuket ei kyllä anna millään lailla todellista kuvaa tästä maasta. Jos kukaan ikinä Thaimaahan menee, niin kannattaa meidän mielestä vältellä näitä turistikeskuksia, ja lähteä muualle nauttimaan vähän aidommasta Thaimaasta.

Me oltiin tosiaan ostettu Phuketin lentokentältä laivaliput valmiiksi välille Phuket-Koh Lanta ja sen piti olla suora yhteys (eli ei stoppia Koh Phi Phillä, joka on siinä välissä, sielläkin käytiin vuosi sitten), vaikka luultiin ettei sellasta reittiä ole... Ja eihän sitä olekaan, se vahvistui 22.pv aamulla satamassa :) Mutta ei se mitään, laivanvaihto Phi Phillä ei kestänyt kauaa ja kuin reilun neljän tunnin erityisen notkeasta taikaiskusta, BOOM! Olimme toisessa maailmassa eli Lantalla. Ruotsalaiset eivät jääneet taa, mutta muuten saari elää ihan omassa leppoisuudessaan ja rauhallisuudessaan. Yhden yön jälkeen etsiydyttiin takaisin samaan resorttiin kuin missä oltiin oltu viime vuonna ekalla Lanta-reissulla. Hyvä rööri. Matias on puhunut sukelluskurssin käymisestä koko matkan niin Lantalla asia laitettiin toimintaan ja Matias kävi heti alkuun 3-4 päivän PADI Open Water-kurssin. Nyt sillä on sellainen sukelluskortti.

Vastanaineet

Henri ja Katri tuli muutama päivä meidän jälkeen Lantalle ja pyörittiin tässä reilu viikko yhdessä. Ajeltiin skootterilla saarta ympäri ja halki ja vaan ihasteltiin tätä kauneutta... Saari on aika iso, mutta pieni ja tosi laid back and lazy. Siis just hyvä kiireetön ja rento meininki. Kaikessa siis. Sitä on vähän vaikee selittää, mutta kun esim. Boracaylla oli kuiteski enemmän sellanen bisnes-fiilis, että se saari kehittyy ja kasvaa ja houkuttelee lisää turisteja ja palveluita, niin täällä on ennemmin sellanen meininki että saarelle tulijat sopeutuu tän paikan olotilaan. Täälläkin on kuitenki aika paljon länkkäreitä, mutta ne on tullu tänne elämään niin kuin saaren hengen mukaisesti eikä tekemään tästä seuraava Phuketia tms. Mutta joo...

Me käytiin myös thaikokkauskurssilla opettelemassa sen keittiön saloja. Oli tosi hyvä ja hyödyllinen iltapäivä, oppi raaka-aineista ja maustamisesta ja kaikesta. Mutta aika hevi setti, kun valmistettiin neljä lämmintä ruokaa ja yksi curry paste. Ja kun kurssiin kuului siis se että aina kun yksi ruoka oli saatu valmiiksi niin se syötiin ennen kuin tehtiin seuraava :) Neljä lämmintä ruokaa siis peräkkäin. Heinillä tuli stoppi kahden jälkeen, muut oli vähän urheampia. Oltiin tietty valittu vielä niin että neljästä ruoasta kolme oli kookosmaitopohjaisia :) Se on kuitenki vähän tuhdimpaa kamaa. Tuli hyviä ruokia ja otettiin jämät mukaan resortille... Nyt tarvitaan vaan keittiö, jossa treenailla.

Heini ei uskaltautunut mukaan, joten muu porukka lähti retkelle "Mai Keao Cave" nimiseen luolaan. Siinä oli tovi vaellusta viidakossa mukavan jyrkkää mäkeä keskipäivän paahteessa, ja sitten laitettiin lamput päähän ja paineltiin sisään pilkkopimeään luolaan. Hieno, hieno paikka. Kapeimmillaan hyvinkin tiukkaa vääntämistä, ja suurimmillaan mahtavia "halleja", joissa ääni kaikui hienosti. Ilma oli hitusen viileämpää, mutta sitäkin kosteampaa, joten läpimäräksi tuolla reissulla tuli. Mahtavaa oli se, ettei luolaa oltu valaistu mitenkään keinotekoisesti, vaan kaikilla oli vaan omat päähän laitettavat lamput. Sitten takaisin tultiin hieman loivempaa mäkeä, ja alhaalla hengailtiin hieman norsujen kanssa.

Useita hierontoja, sukellusta Koh Ha:n kupeessa, Heini on snorklaillut ja käynyt spassa hoidossa, ajelua ympäriinsä, ja tietysti vaan oleilua rannalla. Mikäs sen parempaa.

Change of Heart

Ja suunnitelmat vaihtuu ja muuttuu, niin me ei mennäkään Khao Lakiin täältä niin kuin oli sumplittu. Jäädään Lantalle vielä toiseksi reiluksi viikoksi, kunnes pitää poistua maasta. Thaimaassa saa olla 30 päivää ilman viisumia. Sitten täytyy joko käydä toisessa maassa tai olla viisumi. Meillä on siis sitten reissu Singaporeen näkemään vielä HK:ta, jotka on nyt matkalla Malesian läpi. Singaporesta ei palata enää Thaimaahan vaan suunnataan Perhentian saarille Malesiaan. Ne on sellaiset kaksi pientä saarta maan itärannikolla pohjoisessa. Siellä ei kulje mitään maakulkuneuvoja (esim. autoja ja mopoja), ainoastaan veneitä. Muuten liikkuminen hoituu kävellen. Malesiassa saa olla 3 kuukautta ilman viisumia ja muutenkin asiat kääntyi nyt niin että me halutaan mennä elämään hetkeksi sinne. Se on ihan mahtavan näköinen paikka!! Siis että sairaan hienon supermahtavan!! :) Siellä on luontoa (maalla ja meressä) ja meriaktiviteetteja ja rauhaa ja vähän ihmisiä ja resortteja (joiden yhteydessä pieniä kauppoja..), mutta saarilla ei esim. ole yhtään pankkiautomaattia, saati sitten pankkia.

Nyt otetaan täällä vähän iisimmin siihen asti kun lähdetään. Se on Stitchillekin kivempi, ettei ihan koko ajan olla liikeessä, vaikka se on kyllä hyvin tottunut matkustelija. Ei vielä liikaa mietitä tulevaa, mutta Perhentia odottaa. Ja Lanta jää pian taakse, vaikka jää myös yhdeksi meidän lempipaikoista tässä maailmassa.

Hyvää oloa ja pidempää päivää Suomeen!