No niin, ajateltiin nyt sitten matkaltapaluun vuosipäivän jo mentyä vihdoin kirjoittaa reissun viimeinen blogiteksti. =D

Viimeksi oltiin siis vielä Buenos Airesissa. Rinkkoihin jäi reilusti tilaa ja hotellin siivoojalle iso kasa vaatteita ja muita tarvikkeita, mitä ei jaksettu enää tänne kantaa. Hotelli tilasi meille taksin, ei jaksettu säätää enää hinnan kanssa. Melko pian hotellilta lähdön jälkeen taksikuski sai puhelinsoiton. Ei oikein saatu selvää, mistä oli kyse. Pian taksi kurvasikin takaisin hotellille ja aulapoika tuli ulos meidän huoneeseen jättämät tavarat kassissa. Repesimme nauruun ja saimme heidät uskomaan, että emme toki olleet unohtaneet tavaroita (kuka unohtaa niin paljon tavaraa huoneeseen yhteen kasaan koottuna?), vaan jättäneet ne tarkoituksella. Ja matka lentokentälle jatkui.. Moottoritiellä taksikuski kaahasi aivan järjetöntä vauhtia ja ohitteli päättömästi. Mietimme jo, että tähän saakka on selvitty hengissä, mutta nyt voi olla hengenlähtö lähellä.. Selvisimme kuitenkin hengissä lentokentälle.

Ensin oli lento Buenos Airesista Madridiin Iberialla. Olikin sitten surkein lento koko matkalla. Kone vanhanaikainen ja ahdas. Lähistölle osui vielä 2 huutavaa kakaraa (joista toinen aika vapaalla kasvatuksella kasvatettu ja terrorisoi lähes koko lennon kaikkia meitä lähellä istuvia ja lentoemäntiä). Lisäksi meidän lähellä istui reilusti ylipainoinen hieman psyykepotilaan näköinen nainen, joka alkoi näyttää jossain kohtaa aika huonovointiselta. Lentoemännät siinä sitten juoksivat edestakaisin ja puhe oli ainakin kotiin unohtuneista beetasalpaajista. Toivoimme, että ne oli käytössä paniikkihäiriöön, eikä mihinkään sydänongelmaan.. Jotain lääkettä hän sai ja tilanne rauhottui, luoja kiitos. Mietimme jo, mitä teemme jos kuulutetaan onko koneessa lääkäriä..

Lento Buenos Airesista lähti aamulla ja Madridiin saavuttiin aikaisin aamulla. Luonnollisestikaan lennolla ei kauheasti nukuttanut (eikä unta olisi saanutkaan) eli olo Madridissa aika nuutunut. Kävimme aamupalalla ja suorittamassa pakolliset ostokset (ja tietysti piti ostaa myös rommia tervetuliaisbileisiin =D). Kaupoissa kiertely ei väsymyksen vuoksi oikein houkutellut, joten lähinnä vain tapoimme aikaa. Kävimme vielä ennen Helsingin lennon lähtöä tankkaamassa macissä, ettei tarvinut lennolla ruoan takia valvoa.

Madrid-Helsinki-lento olikin jo Finnairilla ja tuntui uskomattoman kodikkaalta! Kone oli täynnä japanilaisia nuoria poikia, ilmeisesti joku urheilujoukkue. Hieman vaikutti, että he olisivat olleet ensimmäistä kertaa lentokoneessa.. Japanilaiseen tyyliin heillä oli kaikilla vähintään kännykät ja mp3-soittimet koko ajan näpräiltävinä. Koneen tehdessä lähtöä kukaan ei tehnyt elettäkään sammuttaakseen elekroniset laitteet.. Kuuluukset kun tuli vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, kuvista kyllä olisi tyhmemmänkin pitänyt asia ymmärtää. Ja taas kävi mielessä, että hengissä on tähän saakka selvitty, mutta nyt voi käydä huonosti.. Hetken lentoemot tuumivat asiaa ja kävivät laittamassa vielä japaninkielisen selostuksen päälle ja homma hoitui. Lento meni aika lailla nukkuessa (tai Sanna ainakin nukkui, Nealla unen kanssa vähän huonommin) ja Helsingissä olo olikin todella pirteä. =D Tavaratkin tuli perille ja vastassa meitä oli Nean vanhemmat ja Kaisa. Mahtava fiilis oli palata takaisin!

Nyt reissusta on kulunut jo vuosi ja se tuntuu jo aika kaukaiselta. Sanomattakin lienee selvää, että se oli aivan uskomaton kokemus kokonaisuudessaan ja todennäköisesti siihen on mahdollisuus vain kerran elämässä. Reissun tunnelmiin ja kokemuksiin on helppo palata kuvien ja blogitekstien parissa. =D